Avainsana: rasismi

Fem-R: Median tuottama maahanmuuttokeskustelu ylläpitää rasismia — kannanotto Ylen uutiseen maahanmuutosta ja sen kuvastoon

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Fem-R peräänkuuluttaa medialta vastuullisempaa ja asiakeskeisempää maahanmuuttokeskustelua, jossa ruskeat ihmiset eivät ole ainoastaan passiivisia kohteita, joista valkoiset ihmiset puhuvat. Ylen uusin artikkeli koskien maahanmuuttoa (Yle selvitti puolueiden maahanmuuttonäkemykset: Suurin osa lisäisi paperittomien palveluita – vain kaksi puoluetta kieltäisi naisilta burkat) jatkaa vanhaa kaavaa, jossa maahanmuuttokeskustelussa sivuutetaan kokonaan rodullistettujen omat huolenaiheet ja keskitytään pohtimaan maahanmuuttoa lähtökohtaisesti valkoisesta näkökulmasta.

Fem-R:n puheenjohtaja Brigita Krasniqi kertoo: “Ylen artikkelissa käsitellään edustakuntapuolueiden kantoja maahanmuuttoon, mutta se jättää käsittelemättä keskeisiä aiheita, jotka ovat erityisen tärkeitä yhdenvertaisuuden ja rodullistettujen suomalaisten kannalta. Toimittaja ei ole kysynyt puolueiden mielipidettä esimerkiksi lakialoitteeseen, jolla kielletään järjestäytynyt rasismi tai pitäisikö kotouttamiseen panna lisäresursseja. Sen sijaan artikkelissa selvitetään puolueen kantoja burkan kieltämiseen, joka ei ole ajankohtainen tai poliittisesti relevantti aihe. Fem-R painottaa, että toimittajan valinta kysyä burkasta, mutta ei rasismista, osoittaa kuinka media ohjaa yhteiskunnallista keskustelua.”

Fem-R:n toinen puheenjohtaja Nitin Sood jatkaa: “Suomalainen media on mukisematta omaksunut äärioikeiston käyttämän retoriikan, jota toistetaan varauksetta. Median tuottama maahanmuuttokeskustelu ylläpitää rasistista asetelmaa, jossa meidät rodullistetut tehdään näkymättömäksi ja meiltä riistetään meidän toimijuus puhumalla meistä ilman meitä. Medialla on valtava rooli yhteiskunnallisten asenteiden muokkaamisessa, mutta tällä hetkellä suomalainen media epäonnistuu täydellisesti käsittelemään maahanmuuttoa vastuullisesti ja toiseuttamatta. Jokainen maahanmuuttokeskustelu, jonne kutsutaan ns. maahanmuuttokriittinen henkilö, on erävoitto rasismille.”

Fem-R tuomitsee yksiselitteisesti artikkelissa käytetyn alkuperäisen kuvaston, jolla lietsotaan vastakkainasettelua ja luodaan uhkakuvia niqabia käyttävistä ihmisistä. Kuvassa niqabiin pukeutunut ihminen on asettu kaikkien puoluejohtajien keskelle. Kuvaston tarkoituksena on selvästi herätellä tunteita ja luoda mielikuvaa, että tämä ihminen on maahanmuuton ilmentymä. Hänestä on tehnyt ulkopuolinen ja juuri häneen pitäisi ottaa kantaa, kun keskustellaan maahanmuutosta. Fem-R huomauttaa, että niqabia käyttävä ihminen voi olla yhtälailla suomalainen kuin ihminen, joka ei käytä niqabia.

Kuvan käyttö oli vastuutonta journalistista toimintaa Yleltä, joka on myöhemmin poistanut kuvan ja korvannut sen uudella kuvastolla. Fem-R kuitenkin arvostelee, ettei artikkelin lopussa mainita kuvan muuttamisesta ja kerrota syytä vaihdolle. Uusi kuva on myös ongelmallinen. Se asettaa ruskeat miehet keskiöön, mikä voimistaa mielikuvaa siitä, että kaikki maahanmuuttajat olisivat ruskeita ihmisiä. Fem-R toivoo, että media kiinnittää tarkemmin huomiota visuaaliseen kuvastoon, jota käytetään maahanmuuttokeskustelun yhteydessä.

Fem-R kehottaa suomalaista mediaa kriittisesti peilaamaan, millä tavoin se raportoi, uutisoi ja kertoo maahanmuutosta. Miksi artikkelissa käytetään termiä maahanmuuttokriittinen ja mitä se oikein tarkoittaa? Kenestä me oikein puhumme, kun viittaamme maahanmuuttajiin? Välitämmekö maahanmuuttokeskustelussa valkoisista ruotsalaisista, jotka muuttavat Suomeen vai viittaammeko maahanmuutolla yksinomaan rodullistettuihin ihmisiin? Kun ajankohtaisohjelmaan kutsutaan ns. maahanmuuttokriittinen, mihin me oikein pyrimme kutsumalla hänet keskusteluun ja minkälaista yhteiskuntaa silloin oikeastaan olemme luomassa? Lopuksi Fem-R muistuttaa mediaa, että suomalaiset rodullistetut ovat äänestäjiä sekä osa suomalaista yhteiskuntaa ja kehottaa tekemään journalismia myös heitä varten.

Tuodaan R-sana takaisin

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Tuskan päälavan edustalla seisovaan väkijoukkoon levisi hetkeksi hämmentynyt hiljaisuus. Illan pääesiintyjä, Body count vokalisti Ice-T, oli juuri sanonut, ettei vihaa maailmassa mitään yhtä paljon kuin rasismia.

Lopulta yksittäiset kannustushuudot rikkoivat hiljaisuuden. Huojennuksen saattoi melkein aistia, kun rummut polkaisivat takaisin käyntiin ja No Lives Matter alkoi soida. Hevikansa edessäni alkoi nopeasti hyppiä ja heilua, kuin huokaisten helpotuksesta.

Rasismi sanan mainitseminen hätkähdyttää ihmisiä, koska emme ole tottuneet kuulemaan sitä. Sosiologi Anna Rastas toteaa artikkeliväitöskirjassaan, että ”ilmiöistä, jotka monissa muissa maissa on tulkittu rasismiksi, on Suomessa puhuttu usein syrjintänä, muukalaispelkona tai suvaitsemattomuutena”.

Rasistisesti motivoituneita rikoksia, kuten pahoinpitelyjä, saatetaan Suomessa käsitellä kahakoina tai kutsua “viharikoksiksi”. Viime keväänä rasismi sanan välttely ylsi koomisiin mittoihin, kun ihmiset huomauttivat, ettei edes Pakolaissavun ”olenko rasisti” –testi uskalla kutsua ketään rasistiksi.

Vastaamalla testiin mahdollisemman rasistisesti, testi alun perin jopa rohkaisi henkilöä sanomalla ”hienoa, tunnistit ennakkoluulosi. Kellepä meistä ei olisi ennakkoluuloja?” Saatuaan kritiikkiä testistä, Pakolaisapu muutti testiä. Testi kuitenkin edelleen välttää käyttämästä sanaa rasisti ja toteaakin nyt laimeasti, että ”ennakkoluulot ohjaavat toimintaasi”.

Kun R-sanaa uskalletaan käyttää, sitä liitetään harvoin kehenkään tai mihinkään konkreettiseen, ainakaan lähihistoriassa. Sen sijaan saatetaan yleisellä tasolla todeta, että huutelu ja päälle sylkeminen ovat esimerkkejä rodullistettujen ihmisten kohtaamasta rasistisesta kohtelusta.

Edes ihmiset, joiden käytös on kaikkien määritelmien mukaan rasistista, eivät halua identifioitua rasisteiksi. Surullisen kuuluisana esimerkkinä voimme tässäkin yhteydessä mainita Yhdysvaltojen istuvan presidentin, joka kielsi viime tammikuussa olevansa rasisti sen jälkeen, kun oli nimittänyt Haitia ja monia Afrikan maita nimikkeellä “shithole country”.

Rasismi sanan karttaminen onnistuu sekä hämärtämään rasismin eroja muuhun syrjintään ja yksilöiden kohtaamaan kiusaamiseen, että viemään rodullistettujen kohtaaman syrjinnän julkisen keskustelun marginaaleihin. Samoin rasisti nimityksen varaaminen pelkästään kadulla solvauksia huutaville junteille antaa kaikille lopuille näennäisen siunauksen puhua ja käyttäytyä kuten parhaaksi katsovat.

Toki näiden rasististen junttien lisäksi meihin suomalaisiin kuuluu myös joukko uus-nationalisteja, “ääri-persuja” ja iso joukko “maahanmuuttokriittisiä ihmisiä”, joiden mielipiteitä varotaan, mukamas sananvapauden nimissä, kutsumasta rasistisiksi. Uutisia lukiessa tuntuukin usein, että on tärkeämpää suojella näitä ihmisiä rasistiksi kutsumisen häpeältä, kuin suojella rodullistettuja itse rasismilta.

Elämme valtiossa, jossa harvoin kuulee tekoja tai puheita myönnettävän rasistisiksi, mutta joka EU:n perusoikeusviraston FRA:n mukaan on yksi Euroopan vähemmistöjä syrjivimmistä valtioista.

Rasismista on tärkeää puhua sen oikealla nimellä, jotta muistaisimme, että puhumme ilmiöstä, joka ulottuu yksittäistä tapausta, henkilöä, organisaatiota tai maantieteellistä aluetta laajemmalle.

Rasismista on tärkeä puhua sen oikealla nimellä myös Suomessa, koska rasismi on myös suomalainen ongelma. Rasistisia käytänteitä ja perinteitä on niin yliopistoissa, työpaikoilla kuin terveydenhuollossakin. Palkkataso, puolue tai koulutustaso ei suojele tai estä ketään käyttäytymästä tai ajattelemasta rasistisesti.

Me Suomessa olemme ylpeitä asemastamme yhtenä sukupuolten tasa-arvon edeltäkävijöistä. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) toteaa sivuillaan, että ”tätä perintöä halutaan vaalia.” On kummallista, että maa ja kansa, joka saa näin suurta mielihyvää tasa-arvoisuudestaan, ei aktiivisesti puutu rasismiin. Ei edes kunnolla sanoita sen olemassaoloa.

Rasismi nähdään aiemmin mainittujen junttien ja heitä kohtaavien rodullistettujen ongelmana. Vaikka STM kuvaa tasa-arvoa “sosiaaliseksi innovaatioksi, joka on tuonut yhteiskuntaan uudistumista ja vaurautta, kun sekä naisten että miesten panos on ollut käytettävissä”, unohdetaan tasa-arvon innovatiivisuus nopeasti, kun puhutaan rasismista.

Keskusteluihin on jo valmiiksi sisäänrakennettuna oletus siitä, etteivät rodullistetut ole yhteiskunnan voimavara tai yksi vaurauden lähde. Kuten sukupuolten välinen epätasa-arvo, myöskään rasismi, sen käytänteet, retoriikka ja ajattelutapa eivät häviä, ellei sitä vastaan tehdä aktiivisesti töitä.

Eikä tuo työ ikinä pääse kunnolla alkuunsa, ellemme ensin uskalla kutsua rasismia sen oikealla nimellä ja myöntää, ettei se ole vain vähemmistön ongelma. Päätös olla puuttumatta rasismiin on arvovalinta, josta kaikki ovat vastuussa. Se on arvovalinta, joka tulee Suomelle kalliiksi.

Jasmiini, Fem-R:n varsinainen jäsen

Ruskeat lhbtiq-ihmiset eivät kaipaa valkoista pelastajaa

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Helsinki Pride on jälleen täällä ja Helsingin katukuvassa liehuu vuosi toisensa jälkeen yhä useampi sateenkaarilippu, mikä rohkaisee, voimaannuttaa ja antaa tilaa kaikille niille ihmisille, jotka ovat joutuneet piilottelemaan ja häpeämään omaa elämäänsä. Silti, huolimatta kaikista sateenkaarilipuista Helsingin kaduilla, osa meistä jää edelleen näkymättömäksi aivan kuin meitä ei olisi olemassa.

Transsukupuoliset ruskeat seksityöntekijät, kuten Marsha P. Johnson, olivat keskeisessä roolissa Stonewallin mellakoissa, joissa vaadittiin lhbtiq-oikeuksien turvaamista ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan poliisiväkivallan lopettamista.

Juuri näiden mellakoiden vuoksi meillä on marsseja ympäri maailmaa, jotka tunnetaan Pridenä, mutta harva muistaa ruskeiden, mustien, sukupuolivähemmistöjen ja/tai seksityöntekijöiden merkitystä lhbtiq-oikeuksien edistämisessä. Meidät pyyhitään pois tarinoista ja huomio siirretään valkoisiin ihmisiin kirjoittamalla historia uudelleen.

Vuosien saatossa valkoiset ovat onnistuneet rakentamaan narratiivin, jossa he ovat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vankkumattomia puolustajia, kun taas ruskeat ihmiset nähdään jopa vaaraksi sateenkaariväestön turvallisuudelle ja hyvinvoinnille.

Uudessa tarinassa valkoisen miehen taakka on todellinen kuorma, jota on kannettava. Länsimaat joutuvat jatkuvasti läksyttämään afrikkalaisia ja aasialaisia maita, koska vain niissä maissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohdellaan epäinhimillisesti ja heidän ihmisoikeudet ovat vaarassa. Valkoinen narratiivi mahdollistaa sen, että jotkut voivat jopa käyttää lhbtiq-oikeuksia rasismin keppihevosena.

Narratiivissa muistutetaan usein, kuinka 72 maassa homoseksuaalisuus on edelleen rikos ja valkoisten on tehtävä asialle jotakin, koska kukaan muu ei aio tehdä asian eteen mitään. Mutta kuten Pride-historian kanssa, meidät on taas kumitettu pois ja tarinaa on kirjoitettu uudelleen. Koska miksipä valkoiset ihmiset eivät haluaisikaan unohtaa sitä, että homoseksuaalisuus on tänä päivänä rikos niin monessa maassa juuri heidän takiaan?

Siirtomaavaltojen yksi suurimpia vientituotteita Afrikkaan ja Aasiaan oli homo- ja transfobia. Homoseksuaalisuuden kriminalisointi suurimmassa osassa maailman maista on kolonialismin perintö, sillä eurooppalaiset toivat mukanaan oman lainsäädännön, jossa homoseksuaalisuus oli rikos.

Ennen heidän tuloaan monissa eri Afrikan ja Aasian kulttuureissa seksuaalisuutta käsiteltiin avoimesti ja sukupuolen moninaisuus oli luontainen osa elämää. Tätä harvoin kuitenkaan muistetaan, kun valkoisen miehen taakkaa kantava kertoo olevansa huolestunut seksuaali- ja seksuaalivähemmistöjen asemasta Nigeriassa.

Pakistanin parlamentti hyväksyi keväällä uuden translain, joka on yksi maailman edistyksellisimpiä ja ihmisoikeusperustaisimpia translakeja. Laki perustuu itsemääräämisoikeuteen eli ihminen voi itse päättää sukupuolensa ja korjata sukupuolen virallisissa henkilöpapereissa. Lisäksi Pakistanin laki mahdollistaa kolmannen vaihtoehdon juridiseksi sukupuoleksi ja suojaa transihmisiä syrjinnältä.

Suomessa taas juridisen sukupuolen vahvistaminen vaatii edelleen lisääntymiskyvyttömyyttä ja nöyryyttäviä lääketieteellisiä diagnooseja, jossa ihmisen pitää todistaa ”kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen” ja ”elävänsä tämän mukaisessa sukupuoliroolissa.”

Suomi on saanut useita suosituksia YK:lta translain uusimiseksi ja monet tahot ovat kritisoineet lakia, mutta silti Suomi on kieltäytynyt uudistamasta translakia. Suomessa transsukupuoliset pakkosterilisoidaan, mutta tästä huolimatta Suomi kokee oikeudekseen edistää ulkomailla ”jokaisen oikeutta määritellä itse oma sukupuolensa ja seksuaalisuutensa”. Suomi kantaa valkoisen miehen taakka ja haluaa pelastaa transsukupuoliset muualla maailmalla samalla, kun se itse loukkaa transihmisten oikeuksia.

Valkoisuus ei ole tae siitä, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet toteutuvat. Samalla tavalla ruskeus ei johda automaattisesti homo- tai transfobiaan. Meitä ruskeita homoja ja lesboja ja transsukupuolisia ja panseksuaaleja on olemassa, eikä meidän tarvitse kiittää olemassaolostamme tai oikeuksistamme valkoisia. Me olemme ja tulemme aina taistelemaan omien oikeuksiemme puolesta.

Tämän takia valkoisuuden normin ja rasististen rakenteiden purkaminen pitää olla yksi suomalaisten kuin muiden länsimaalaisten lhbtiq-aktivistien ja -liikkeiden tavoitteita. Sateenkaarijärjestöjen pitää haastaa valkoista narratiivia, joka mitätöi meidän saavutuksiamme ja esittää valkoisuuden ainoana vaihtoehtona lhbtiq-ihmisille.

Ilman kriittistä anti-rasistista otetta sateenkaariaktivismi ainoastaan pönkittää rasistisia valtarakenteita, jolloin valkoinen saa kuvitella olevansa sankari ja pelastaa ruskean homon. Sitä me emme kaipaa.

Nitin Sood
Fem-R:n puheenjohtaja
nitin@fem-r.fi

An Open Letter to Plan International regarding Plan Finland’s ”Maternity wear for a 12-year old”-campaign

Kirjoitettu kirjoittaja &s

AN OPEN LETTER TO PLAN INTERNATIONAL
By, Fem-R

Dear Plan International,

We are writing this letter because one of our aim as an organisation is to influence and encourage other organisations and institutions working in multicultural, in this case development, field to implement feminist and anti-racist principles in their work. We feel that, as the following shows, there is still a lot of work to be done when it comes to seeing these principles truly be represented in the organisations in question.

Last fall Plan International Finland released a campaign that aimed at raising awareness of childhood pregnancies. The campaign portrayed a pregnant 12-year-old black Zambian girl named Fridah in maternity clothes. The clothes were designed by a Finnish fashion designer Paola Suhonen and the campaign photographs were taken by Meeri Koutaniemi. Both Suhonen and Koutaniemi are renowned and celebrated in their respective fields (of design and photography). According to Plan International Finland the idea of the campaign was to create a maternity collection that shouldn’t exist. In the campaign making of video (now deleted by Plan Finland) Paola Suhonen describes that the design of the clothes was to portray a “Hampton’s feel”. Also in the video the black girl, Fridah, whose tragedy is supposed to bring light to the whole issue in question, is paradoxically on a “supporting role” only to highlight the presence and work of the two white celebrity women.

The most vocal critic of the campaign has been dr. Faith Mkwesha, a researcher in gender studies at Åbo Academi University and Executive director of the non-profit organisation Sahwira Africa. In her article “Why were we not outraged? #ProtectBlackGirlsToo” published on the online media Ruskeat tytöt, dr. Mkwesha writes that:

“The failure to see African black girls as children who deserve protection is evident and seems to become a habit. This can be seen as dehumanizing the traumatized girl. It is racist because it perpetuates prejudices and negative stereotypes of black girls and women as hypersexualized and promiscuous.”

We at Fem-R agree with dr. Mkwesha that the campaign represents a narrative which is colonialist and racist. Adding to that, it raises the question does Plan International Finland understand all aspects of their obligation to

“Prevent harm and keep children and young people safe and protected” (Plan International’s website)

We feel that Plan International Finland has failed to truly understand and implement necessary actions according to the critique raised by dr. Mkwesha and others about the campaign. Also we are concerned whether Plan International Finland is able to see the consequences of their work on racialised and brown people both in Finland and the Global South.

So we ask:

Is Plan International aware of the content of the campaign in question and does it consider the campaign to represent the values of the organisation?

If so, is Plan International aware of the criticism Plan International Finland has received considering the campaign and given that it is aware, is Plan International satisfied with Plan International Finland’s utterly insufficient response to the critique?

Plan International Finland defended portraying Fridah in the campaign by saying that they had asked the permission from Fridah herself and also from her parents. Is this really a sufficient argument for Plan International? How does Plan International morally justify using people in their advertising campaigns that are dependent of financial and other aid provided by Plan International to their communities?

It is time that the actors working in the field of development aid take true responsibility of the imagery and narratives of racialised people that they portray in their campaigns. We no longer are willing to accept to see brown and racialised people presented as passive beings filled with problems. The world faces grave issues and there are people all over the world that live under circumstances that demand attention. The moral accountability that the “aid giver” faces must be held on a very high standard.

It is absolutely crucial that Plan International and other organisations like it go through the critique they receive very carefully and take necessary actions and make necessary changes according to that critique. Especially, taking in consideration the historical context, when it comes from brown and racialised people.

Tasa-arvo on meidän kaikkien asia – kannanotto oikeusministeri Antti Häkkäsen lausuntoon Etnofoorumissa

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Fem-R arvostelee oikeusministeri Antti Häkkäsen päätöstä korostaa 22.5.2018 Etnisten suhteiden foorumissa, että uskonto tai kulttuuri eivät oikeuta perusoikeuksien loukkaamiseen. Oikeusministeriön tiedotteen mukaan monimuotoisuus ei tarkoita, että Suomi sallisi rinnakkaisyhteisöjä, joissa esimerkiksi uskonnollisesta tai kulttuurisesta toiminnasta johtuen naisten ja tyttöjen oikeudet eivät täysin toteutuisi.

Tällaiset lausunnot vahvistavat ennakkoluuloja, joiden mukaan tietyt uskonnot, kuten islam, ja ihmisryhmät ovat uhka. Suomalainen kulttuuri näyttäytyy tasa-arvoisena kulttuurina, jossa naisten ja tyttöjen oikeudet ovat täysin toteutuneet. Toisissa kulttuureissa taas harjoitetaan pakkoavioliittoja ja naisten sukuelinten silpomista, mitä Häkkänen ei missään nimessä sallisi Suomessa. Näin rakennetaan mielikuvaa rodullistetuista, jotka eivät hyväksy naisten oikeuksia tai halua kätellä naisia.

Fem-R:n puheenjohtaja Nitin Sood korostaa: “On valitettavaa, kuinka oikeusministeri Häkkänen luennoi pääosin rodullistetuista koostuvalle yleisölle naisten oikeuksista ja korostaa juuri nimenomaan meille, ettei naisten ja tyttöjen oikeuksien loukkaamista sallittaisi. Häkkäsen puheen teemana oli Vaikuttajana Suomessa. Olisiko oikeusministeri kertonut naisten oikeuksista valkoiselle yleisölle saman teeman parissa?”

“Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille, mutta naisten ja tyttöjen oikeuksista keskustellaan usein ainoastaan maahanmuuttokeskustelun yhteydessä. Tällöin heidän ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia käytetään keppihevosena rasismille ja syrjinnän oikeuttamiseen. Tällaisella puheella luodaan ajatus siitä, että Suomen tasa-arvo-ongelmat johtuisivat nimenomaan rodullistetuista ihmisistä”, jatkaa Nitin Sood.

Fem-R näkee oikeusministerin kommentit sellaisina, jotka luovat vastakkainasettelua eri väestöryhmien ja vähemmistöjen välille. Fem-R:n puheenjohtaja Brigita Krasniqi toteaa: “Sen sijaan, että viestitään, että Suomen tasa-arvo-ongelmat johtuvat etnisistä ja uskonnollisista vähemmistöistä, olisi parempi käyttää solidaarista retoriikkaa. Sellaista kieltä, joka ei alleviivaa toiseutta; jossa ei ole “meitä” ja “heitä” vaan ihmisiä, jotka jakavat samat huolet ja tekevät töitä yhdessä paremman Suomen eteen.”

Fem-R ei hyväksy pakkoavioliittoja ja naisten sukuelinten silpomista. Samalla Fem-R tuomitsee retoriikan, jossa rodullistetut esitetään uhkana tasa-arvolle. Brigita Krasniqi lisää: “Kaikissa kulttuureissa esiintyy tasa-arvoon liittyviä ongelmia. Meidän on yhdessä pyrittävä purkaa syrjiviä ja sortavia rakenteita, eikä vain osoittaa syyttävällä sormella muita ja luoda uhkakuvia. Tasa-arvo on meidän kaikkien asia.”

Mitä #olentodistanut -kampanjasta jäi käteen

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Järjestömme aloitti toimintansa sosiaalisessa mediassa jo ennen kuin se oli virallinen yhdistys. Kun päätimme perustaa tämän järjestön, halusimme, että se on järjestö, jossa meillä rodullistetuilla on mahdollista tehdä feminististä ja antirasistista työtä meidän ehdoillamme ja meidän äänellämme. Se oli yksi tärkeimpiä syitä järjestön perustamiselle. Päätimme, että haluamme aloittaa järjestön toiminnan sillä, että osoitamme kuinka iso ongelma rasismi on yhteiskunnassamme. Halusimme myös osoittaa, että miksi on tärkeää, että juuri rodullistetut pääsevät ääneen rasismikeskustelussa. Sen vuoksi aloitimme #olentodistanut -kampanjan.

Kampanja lähti käyntiin erittäin nopeasti. Jo ensimmäisen illan aikana sosiaalinen media täyttyi ihmisten kokemuksista rasismista, jota he ovat Suomessa kohdanneet tai todistaneet. Kokemukset olivat erilaisia, monet kertoivat, että ovat kohdanneet suoraa rasismia, haukkumista ja tönimistä. Toiset taas nostivat esille rakenteellisen rasismin, eli rakenteissa piilossa olevan rasismin. Asiaa nostivat esille kaikenlaiset ihmiset kansanedustajista nuoriin opiskelijoihin. Rasismi ja sen todistaminen ei katso sosioekonomista taustaa, kuten monet väittävät sen katsovan. Rasismi elää ja hengittää yhtä vapaana eduskunnan seinien sisällä, koulujen käytävillä ja metroasemalla. Se ei katso paikkaa eikä aikaa.

Yksittäisten ihmisten lisäksi kampanjaa lähti tukemaan monet järjestöt ja viralliset tahot. Saimme tukemme yli 50 eri taholta. Mukana oli järjestöjä, ylioppilaskuntia ja viranomaisia. Monet järjestöt toivat esille antirasistista työtä, jota he ovat järjestössään tai järjestönä tehneet. Haluamme kiittää kaikkia eri tahoja ja ihmisiä, jotka lähtivät tukemaan kampanjaamme.

Sanoilla on merkitystä. Sillä, että puhuuko yhdenvertaisuudesta vai suvaitsevaisuudesta on merkitystä. Se, että puhuuko maahanmuuttajista aina kun näkee ihmisen, joka on rodullistettu on väliä. Sanat eivät kuitenkaan riitä, jos niiden tukena ei ole tekoja, jotka vastaisivat sanoja. Kun päätimme perustaa Fem-R:n koimme, ettei Suomessa puheet yhdenvertaisuudesta tai rasismin nollatoleranssista vastannut tekoja. Moni meistä kokee rasismia juuri niissä paikoissa, joissa seinissä lukee ”syrjinnästä vapaa tila”. Moni kokee syrjintää siellä, missä tuodaan esille ylpeästi, että tila tai yhteisö on ”suvaitsevainen”. Tämä yhteiskunta ei ole vielä valmis. Sen vuoksi tämä järjestö perustettiin.

Mikä Suomen rasismikeskustelussa mättää?

#olentodistanut -kampanjan tarkoituksena oli nostaa esille rodullistettujen kohtaamaa rasismia. Olimme turhautuneita siihen, että rasismi kuitattiin aina yksittäistapaukseksi. Olimme väsyneitä siihen, että ihmiset kuvittelivat, että jos sanoo kerran ”en hyväksy rasismia” niin se riittäisi ja muuttaisi tämän yhteiskunnan rasismista vapaaksi. Tarvitsemme konkreettisia tekoja, joilla tehdään tästä yhteiskunnasta sellainen, jossa ihonväri, äidinkieli ja etninen tausta ei vaikuta siihen millaista elämää voi elää. Tällä hetkellä nämä kaikki vaikuttavat.

Suomessa ei ole yhtäkään järjestöä, joka tekisi antirasistista työtä meidän rodullistettujen ehdoilla. Monet antirasistiset kampanjat ovat olleet erittäin ongelmallisia, eikä niissä ole kuunneltu etnisiin vähemmistöihin kuuluvia ja rodullistettuja. Antirasistinen työ on pitkään ollut Suomessa sitä, että on puhuttu meidän puolesta ilman, että meitä on kuunneltu. Me tarvitsemme liittolaisia, jotka ymmärtävät sen, että rasismi vahingoittaa meitä. Mutta me tarvitsemme ennen kaikkea liittolaisia, jotka haluavat kuunnella meitä ja tehdä töitä meidän kanssamme eikä meidän puolesta.

Rasismikeskustelun on edettävä parempaan suuntaan Suomessa. Tällä hetkellä rodullistetut yritetään hiljentää kaikin eri tavoin. Sen osoitti #olentodistanut -kampanja. Kun aloitimme kampanjan, jo heti ensimmäisen illan aikana kimppuumme kävi internetin trolliarmeija. Meidät yritettiin hiljentää sanomalla, että valehtelemme ja uhriudumme. Vaikka trollit yrittivät hiljentää meidät, he eivät onnistuneet siinä, sillä me uskomme, että olemme tämän kampanjan avulla aloittaneet uuden keskustelun rasismista ja siitä käydystä keskustelusta. Tämän kampanjan avulla meidät huomattiin ja meidät kuultiin. Mitä enemmän trollit trollasivat, sen enemmän tämä aihe nousi esille sosiaalisessa mediassa ja meidän viestimme kuultiin.

Haluamme pyytää sinut mukaan järjestöömme. Lähde tekemään Suomesta parempaa paikkaa meille kaikille. Jos olet rodullistettu, tule mukaamme, sillä täällä voit olla omaitsesi ja tehdä tästä yhteiskunnasta parempaa paikkaa omalla äänelläsi ja sinun ehdoillasi. Jos olet liittolainen, tule mukaamme, sillä täällä voit tehdä antirasistista ja feminististä työtä, jossa oikeasti kuunnellaan meitä. Täällä muutetaan maailmaa, joten tervetuloa mukaamme.

Puheenjohtajat, Brigita Krasniqi ja Nitin Sood