Yle uutisoi, että Suomi on Euroopan unionin oikeusmenettelyn alaisena sen puutteellisen vihapuheen kriminalisoinnin takia. EU:n mukaan Suomen kuuluisi kohdella vihapuhetta omana rikoksenaan, josta voisi myös nostaa syytteet myös ilman uhrin ilmoitusta. Lisäksi sellaista vihapuhetta, joka kohdistuu yksilöön esimerkiksi rodullistamisen tai etnisyyden takia, ei ole kriminalisoitu.
Miksi Suomessa ei ole kriminalisoitu vihapuhetta aiemmin hallituksen omasta aloitteesta? Miksi Suomessa ei kriminalisoida vihapuhetta edes Euroopan unionin sitä pyytäessä?
Jättämällä vihapuheen kriminalisoimatta hallitus välittää selvän viestin siitä, että rasismilla ei ole väliä eikä siitä rangaista, jolloin kaikki puhe rasisminvastaisista toimista jää vain kaunopuheiden tasolle. Tämä viestii myös siitä ettei rodullistettujen ihmisten oikeudella turvalliseen elämään ole mitään merkitystä.
Tuoreimpana esimerkkinä tästä on se, että syyttäjä totesi Ylen somalinkielisten uutisten juontajan Ujuni Ahmedin nimittelyn n-sanalla sosiaalisessa mediassa liian vähäiseksi edes tutkittavaksi. Ahmed oli alun perin ajatellut olla tekemättä rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta, mutta poliisi lähipiirissä vakuutti asian etenevän. Syyttäjä kuitenkin päätti vihapuheen olevan “vähäinen omassa rikoslajissaan” ja kommentin kuitenkin hukkuvan muiden kommenttien sekaan — ja lopetti esitutkinnan. Rikosilmoituksen tekeminen olikin siis ilmeisesti turhaa.
Oikeusministeriö on alkanut kehittää rasisminvastaista toimintasuunnitelmaa vasta tämän hallituskauden aikana, joten vihapuheen kriminalisoimatta jättäminen ei sinänsä ole yllättävää. Hallitus voi EU:n oikeusmenettelyssä vedota toimiensa aikajanan lisäksi myös resurssipulaan mm. poliisien koulutuksessa ja sosiaalisen median valvonnassa. Poliisi myönsi jo vuonna 2018, että vihapuhe netissä on tuskin vähentynyt, vaikka sen tutkiminen on entistä harvinaisempaa vähentyneen rahoituksen takia.
Oikeusjärjestelmä rasittuisi oikeusjutuista yksinkertaisesti siitä syystä, että Suomi on rasistinen yhteiskunta, jossa rodullistetut ihmiset kokevat jatkuvaa, sallittua vihapuhetta. Euroopan unionin perusoikeusvirasto totesi raportissaan vuonna 2018, että 63 prosenttia afrikkalaistaustaisista vastaajista oli kokenut rasistista häirintää, mikä teki Suomesta rasistisimman maan kaikista tutkituista EU-maista. Sisäministeriön, oikeusministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä puolestaan totesi vihapuheen olevan kasvussa ja vaati sen mukaisia muutoksia lainsäädäntöön jo vuonna 2019.
Vihapuheen huomioiminen rikoksena rasittaisi varmasti poliisia ja oikeusjärjestelmää. Mutta se rasittaa vielä enemmän ihmisiä, jotka sitä joutuvat pahimmillaan päivittäin kokemaan rodullistamisen tai sukupuolensa perusteella. Vihapuhe rasittaa vielä sitäkin enemmän, kun sitä kokevat tietävät, että siihen ei puututa, vaikka siitä raportoisi poliisille. Se vaikuttaa sitä kokevien arkeensa ja turvallisuudentunteeseen. Vihapuhe tutkitusti vaikuttaa myös rodullistettujen ihmisten ja muihin vähemmistöihin kuuluvien halukkuuteen osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon.
Vihapuheen kriminalisoimiselle on ilmiselvä syy juuri teknologisesti edistyneessä ajassa — vihapuheen levittäminen ja kohdentaminen tiettyjä ryhmiä kohtaan on entistä helpompaa sosiaalisen median myötä. Näin usein myös tehdään. Niin kävi myös Ahmedille, jonka tapauksessa syyttäjä kuitenkin vetosi alustaan päätöksessään keskeyttää esitutkinta. Sosiaalisen median yritykset puolestaan kieltäytyvät valvomasta sisältöä alustoillaan, koska klikit ovat elintärkeitä. Sosiaalisen median alustat reagoivat vasta, kun niiden liiketoimintaa uhataan. Näin on varsinkin jos vihan levittäjät ovat valtaapitäviä. Trump poistettiin Twitteristä jakamasta valkoista ylivaltaa puoltavia ajatuksiaan vasta, kun ne johtivat terroritekoon. Sen tekemättä jättäminen olisi saattanut saada seuraavan presidentin kohdentamaan valvontaa aiottuakin enemmän.
Vihapuhe yllyttää väkivaltaan, kuten Yhdysvaltojen entinen presidentti näytti. Vihapuheen eliminoiminen kulkisi käsi kädessä myös muun muassa rasististen hyökkäysten vähenemisen kanssa, joita EU:n perusoikeusvirasto totesi Suomessa myös esiintyvän eniten raportin maista. Ainakin se näyttäisi Suomen olevan sitoutunut ihmisoikeuksien puolustamiseen myös kotimaan rajojen sisäpuolella eikä vain ulkomailla — varsinkin nyt, kun Suomi on juuri käynnistänyt kampanjansa YK:n ihmisoikeuskomitean jäsenyydestä.
Kriminalisointi saattaisi saada netissä kirjoittelevat ajattelemaan tekojensa seurauksia itselleen, vaikka he eivät ajattelisi vihapuheen kohdetta. Suomea puolestaan uhkaa EU-oikeuskäsittely, jos asiaan ei puututa seuraavan kahden kuukauden aikana. Monet rodullistetut ja muiden vähemmistöjen edustajat elävät kuitenkin vihapuheen ympäröimänä jatkuvasti. On kohtuutonta odottaa, että rodullistetut ihmiset ilmaisisivat itseään jatkuvan vihapuheen uhan alaisena. Hallitus väittää haluavansa kuulla rodullistettuja ihmisiä, mikä ei ole mahdollista, jos äänet hiljentää vihapuheen möly.
Fem-R:n hallitus
Korjaus 2.3. tekstiin
Olemme saaneet palautetta koskien 2.3. päivänä julkaistua blogikirjoitustamme “Suomen täytyy viipymättä kriminalisoida vihapuhe”. Palautteen mukaan tekstistä saa virheellisesti kuvan, että vihapuhetta ei Suomessa olisi lainkaan kriminalisoitu. Olemme arvioineet tekstiä palautteen valossa ja olemme samaa mieltä, että siitä voi saada väärän kuvan. Pahoittelemme tätä ja tarkenamme alla aiemman tekstin epäselväksi tulkittavia kohtia.
Vihapuheen kriminalisoimisvaatimuksella viittaamme EU:n kommission viralliseen oikeusmenettelyyn Suomea kohtaan vihapuheen puutteellisen kriminalisoinnin takia. Vihapuhe ei ole Suomessa rikosnimike. Esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutettu arvioi vihapuhetta yhdenvertaisuuslain häirinnän kiellon näkökulmasta. Tämä ei kuitenkaan suojaa vähemmistöjä tarpeeksi, koska sen nojalla ei pysty nostamaan syytettä rodun, ihonvärin, uskonnon, syntyperän taikka kansallisen tai etnisesti määräytyvän ihmisryhmän yksittäiseen jäseneen kohdistuvasta vihapuheesta. Yksilöön kohdistuvasta vihapuheesta voi nostaa syytteen vain kunnianloukkauksesta tai laittomasta uhkauksesta. Rangaistavuutta ei ole tarkkaan määritelty.
Kuten alkuperäisessä tekstissä kerrotaan, vihapuheesta ei voi myöskään nostaa syytettä ilman uhrin ilmoitusta tai syytöstä. Suomi ei ole myöskään kriminalisoinut vihapuheen erityismuotoja, kuten kansainvälisten rikosten tai holokaustin puolustelua, kieltämistä tai törkeää vähättelyä.
Poliisilla ei ole resursseja tutkia vihapuhetta, vaikka se kriminalisoitaisiin. Vuonna 2017 poliisi sai eduskunnalta 1,26 miljoona euroa rahoitusta nimenomaan vihapuheen tutkimiseen netissä. Sen jälkeen resursseja vähennettiin ja poliisilaitokset saavat itse päättää, kuinka paljon rahoitusta kohdentavat netin vihapuheen tutkimiseen. Vuonna 2019 tutkintaan käytettiin noin 20 henkilötyövuotta vuodessa.