Sananvapaus on kuollut

Juha Mäenpää vapautettiin tänään odotetusti sanojensa vastuun kantamisesta. Turvapaikanhakijoiden rinnastaminen eläimiin, suruisenkuuluisiin ”vieraslajeihin” ei suomalaisten edustajien mielestä ole siis kovinkaan vakava asia.

Ironisesti, juuri edellisenä päivänä Sanna Ukkola julkaisi Iltalehdessä kirjoituksen siitä, kuinka mitään ei saa enää sanoa. Hänen mukaansa viimeaikainen antirasistinen liikehdintä on täydellinen esimerkki poliittisen korrektiuden tuhoavasta voimasta ja vertaa kirjoituksessaan patsaiden kaatelua ja rasististen elokuvien poistamista Orwellimaiseen diktatuuriin. Kirjoituksessa itsessään ei ole mitään uutta, sillä nk. ”free speech myth”:n kannattajat ovat verranneet ihmisoikeustaisteluja Orwelliin, Neuvostoliittoon ja fasismiin jo 90-luvulta alkaen.

Kuten Guardianin toimittaja Nesrine Malik hyvin tuo esille, on itsessään ironista että hiljentämisestä ollaan usein huolissaan kovaan ääneen ja näkyvältä paikalta. Kun poliitikot ja toimittajat maamme suurimmilla ja alustoilla huutavat ”Minut on hiljennetty!” herää kysymys, kenellä on oikeus kritisoida puhetta. Näiden puheenvuorojen viesti on yleensä yksinkertainen: vähemmistöjen ja naisten kritiikillä heitä koskeviin sanoihin, tekoihin ja lakeihin ei ole merkitystä. Vaaditaan ”paksunahkaisuutta” ja ”huumoria” jota ei tosin tarvita silloin, kun kritiikki osuu omalle kohdalle. Ukkola mm. tunnetusti lähestyi häntä Twitterissä kritisoineen henkilön työnantajaa tämän käytöksestä.

Vähemmistöiltä odotetaan sietämistä, hiljaisuutta ja kärsivällisyyttä. Huomioimatta sitä, että vähemmistöihin kohdistuva ”kriitiikki” sisältää näissä tapauksissa usein mm. rasistisia, ksenofobisia ja islamofobisia sävyjä. On lukuisia tutkimuksia jotka osoittavat, että nämä sanat ja keskustelut ovat yhteydessä väkivaltaan vähemmistöjä kohtaan. On myös tutkimuksia siitä, että nettihäirintä ja vaientaminen kohdistuu suhteettomissa määrin nimenomaan vähemmistöihin. (Lisää myös täältä ja täältä.)

Ukkola kirjoittaa, että ”historia ei pyyhkiydy pois sillä, että se siirretään pois silmistä”. Mutta ei kukaan yritä pyyhkiä pois historiaa elokuvia tai patsaita vastustamalla. Enemmänkin se yritetään tehdä näkyväksi. Mitä yritetään muuttaa, on näiden historioiden ja henkilöiden ihannointi, mitä patsaat, laulut ja muut henkilöiden/tapahtumien kunnioitukseksi rakennetut muistot ovat. Rasistisen historian ihannointi kulkee käsi kädessä sen neutralisoinnin kanssa ja sillä on konkreettisia seurauksia.

Mäenpään tapaus ei lienee yllättänyt ketään. Mikä on yllättävää, on ettei tämäkään tule muuttamaan ”sananvapaus on kuollut” keskustelua. Sananvapaus ei ole absoluuttinen, se ei sisällä esimerkiksi tahallista loukkausta tai kansanryhmää vastaan kiihottamista. Ei tarvitse mennä eduskunnan kyselytuntia pidemmälle ymmärtääkseen, että Suomessa näitä ei vieläkään rajoiteta. Ja se on oikea sananvapaus ongelma.

Aurora Lemma
Fem-R:n toinen puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.