Fem-R:n hallituksen jäsen Brigita Krasniqi otti osaa tärkeään keskusteluun koskien rasismia yliopistomaailmassa. Artikkelissa Krasniqi toi esiin mm. jatkuvat toiseutetuksi tulemisen kokemukset, sekä valkoisuuden normina yliopistoissa. Krasniqin sanoihin kohdistunut vastalauseiden ja mitätöinnin aalto ei surullista kyllä yllätä ketään, joka on aiheesta aiemmin keskustellut. Jälleen todistimme tuttua tapahtumien kulkua: kun rodullistettu ihminen Suomessa nostaa keskusteluun rasismin olemassaolon, tässä tapauksessa yliopistoinstituutiossa, pyritään nämä puheet kiistämään mahdollisimman nopeasti, unohtamatta henkilöön kohdistuvaa suoranaista häirintää ja vihapuhetta. Tämä johtaa vaikenemisen kulttuuriin, jossa vähemmistöön kuuluvan kynnys ottaa kantaa sortaviin rakenteisiin nousee monille ylitsepääsemättömän korkeaksi.
On myös huomionarvoista, että Krasniqin esiintuomat ilmiöt mitätöitiin henkilön omana “herkkyytenä”, “liiotteluna” tai “negatiivisuutena” ja juttuun haastatellun tutkijan kommentit ohitettiin täysin. Lisäksi ihmeteltiin, miksi Krasniqi edes nostaa esille yliopiston valkoisuuden – yliopistot ovat valkoisia, koska maahanmuuttajat ovat uusi ilmiö Suomessa. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että meidän sukupolvestamme, Suomessa syntyneistä rodullistetuista suomalaisista, edelleen pienempi osa päätyy yliopistoon kuin ns. valtaväestöstä. Lisäksi on muistettava, että esimerkiksi Suomen romanit ovat olleet täällä jo vuosisatoja.
Ilmiötä selittää yhteiskuntaluokan vahva periytyvyys, mutta tämän lisäksi on katsottava nykypäivän rakenteita. Esimerkiksi rodullistettujen nuorten ohjaaminen hoitajakouluun lääkiksen sijaan, arvosanoista huolimatta, on yksi esimerkki tällaisista rakenteista. Valkoisuudesta käsitteenä voi lukea enemmän esim. täältä. Muita rasistisen maailmankuvan jäänteitä yliopistoissa ovat mm. opetusmateriaalien eurosentrisyys, sekä henkilökunnan homogeenisyys.
Krasniqin artikkelissa esiintuomat mikroaggressiot, kuten jatkuva utelu henkilön ”alkuperästä” ja oletus siitä, että kuulumalla johonkin rodullistettuun vähemmistöryhmään, olet tietopankki koskien kyseisen ryhmän asioita, ylläpitävät asetelmaa, jossa rodullistettu opiskelija nähdään toisena, poikkeuksena normista. Ne sisältävät ajatuksen: sinä et kuulu tänne, joten mitä teet täällä; selittämisen taakan ollessa rodullistetulla opiskelijalla.
Kuten Krasniqi itse myöhemmissä kommenteissaan on korostanut: ei ole väliä sillä, tarkoittiko henkilö hyvää vai ei. Kyse ei ole yksittäisten ihmisten pahantahtoisuudesta, vaan institutionaalisesta asenteesta, joka välittyy yksilöiden kautta. Jos näitä asenteita voi kritisoida vain silloin, kun ihminen tarkoittaa pahaa, ei yhteiskunnalliseen, rakenteelliseen syrjintään voida koskaan puuttua.
Fem-r:n hallituksen jäsenistä monilla on kokemusta yliopistossa opiskelusta. Tunnustamme Krasniqin esiintuomat ongelmat ja haluamme täten jakaa ajatuksiamme koskien rasismia yliopistoissa. Lisäksi muistuttaisimme, että tällaisten puheenvuorojen tärkein tehtävä on parantaa kyseisten instituutioiden, sekä niissä annettavan opetuksen, laatua.
- Syksyllä 2019 ihotautien opetuksessa opettaja puhui mustista n-sanalla. Huoneessa oli lähes sata opiskelijaa, joista lisäkseni vai yksi oli rodullistettu. Olin ainut joka puuttui asiaan. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta.
- Päivystysopetuksessa ohjaava lääkäri käski käydä kysymässä potilaalta haluaako reseptin vai ei. Oletus oli, ettei potilaalla ole varaa. Syy oli “eihän nämä mamut tee mitään töitä”.
- Suomessa kasvaneena ja tällä kouluni käyneenä koin jo peruskoulu- ja lukioaikana vahvaa kokemusta toiseutetuksi tulemisesta. Odotuksen yliopistoa kohtaan olivatkin sitten korkealla. Pettymys olikin suuri, kun sama kokemus jatkui yliopistossaki. Ajattelen, että valtaväestöön kuuluvan henkilön voi olla hyvin vaikea ymmärtää, miten edellä mainittu kokemus voi syntyä, kun kyse on jatkuvasti toistuvista yksittäisistä tapauksista, kuten siitä miten muihin kuin valkoisiin ihmisiin ja kansoihin suhtaudutaan tutkimuskohteina, tai siitä miten vaikka luennolla on hyvin vaikea nostaa keskusteluun valtaväestön positioon liittyvää kritiikkiä.
- Olen kokenut jatkuvaa epäilyä ja stressiä omia kykyjäni kohtaan. Tuntuu, että mikään muu kuin erinomainen suoritus ei riitä, jotta pystyn oikeuttamaan paikkani yliopistossa.
- Olen monesti miettinyt, että mitä keinoja minulla on purkaa/viedä eteenpäin esimerkiksi tilanteita, joissa olen kokenut rodullistamista. Pystynkö oikeasti luottamaan siihen, että todennäköisesti valtaväestöön kuuluva henkilökunnan jäsen ottaa todesta sanomani. Riski vähätellyksi tulemiseen tai siihen, että ongelma kiistetään täysin on sen verran suuri, että valinta kallistuu vaikenemisen puolelle.
- Ajattelen, että meidän täytyy kyetä asettamaan rasismin, kuten muidenkin sortojärjestelmien, historiallinen rooli myös yliopiston kaltaisissa ”sivistyksen kehdoissa” kriittiseen tarkasteluun, tai on vaarana, että ne jäävät vaikuttamaan siellä opiskelevien ja työskentelevien ihmisten asenteisiin, sekä rodullistettujen ihmisten kokemukseen ja kykyyn toimia näissä instituutioissa.
Lue lisää täältä: https://www.ruskeattytot.fi/rtmedia/valtaontietoa?rq=Yliopisto
Kiitos tästä tekstistä!
Kiitos, että tuotte näkyväksi tämän ilmiön, jota en itse ole aiemmin tunnistanut rasismiksi! Lapsena tuli aina epämiellyttävä olo opettajien alkaessa udella sukunimeni alkuperää. Eihän se koskaan siihen jäänyt, vaan pahimmillani päädyin luettelemaan isäni kotimaan kaupunkeja, asukaslukua jne. Minusta tehdyissä, aivan muihin asioihin liittyvissä jutuissa näkökulma on koetettu kääntää usein taustaani ja minua on muun muassa tituleerattu maahanmuuttajaperheessä kasvaneeksi. (Äitini ei ole maahanmuuttaja, kuten en minäkään.) Olen kohdannut lukuisia ihmisiä, jotka kertovat rasistisia juttujaan tajuamatta, että myös minä olen niiden kohteena.
Saa nähdä, mitä kaikkea yliopistossa tulee ensi syksynä vastaan. Olen Krasniqin ja monen muun kertoman myötä menettänyt toivoani akateemisen yhteisön inhimillisyyteen ja moniarvoisuuteen.
Terveisin luokan ainoa ”maahanmuuttaja”, krooninen kympin tyttö (viitaten 4. kohtaan listassa).
Muistan kun luin tämän jutun lehdestä. Erikoista että valkoihoinen eurooppalainen nainen onkin nyt jonkun mielestä ”rodullinen”.
” …unohtamatta henkilöön kohdistuvaa suoranaista häirintää ja vihapuhetta…”
Jutussahan juuri todetaan että ”Krasniqi täsmentää, että häneen on yliopistossa kohdistunut hyvin vähän ”brutaalia suoranaista rasismia”. Häntä ei esimerkiksi ole haukuttu.” Eikä monet HS:n jutussa mainittut asiat ole rasismia. Itsekin olem kysynyt esim. täyttä suomea puhuvalta unkarilaistaustaiselta opiskelijalta: ”Sullahan on harvinainen nimi, onko sulla ehkä sukujuuria ulkomailla?” ja siitä synty hyvä keskustelu Unkariin liittyen.
En epäile, etteikö yliopistoissakin ole rasismia, mutta väite, että Suomen yliopistot olisivat tällaisen vuoksi erittäin rasistisia paikkoja on loukkaavaa oikeita rasismin uhreja kohtaan ja tällainen ongelmien suurentelu vain vahvistaa vähemmistöjen keskuudessa käsityksiä, että kaikki meidän ongelmamme ovat suomalaisten (tiedostamattoman) rasismin syytä. Ja on aika arveluttavaa alkaa vaatia etnisyyttä opiskelijavalintojen tai valittujen tutkimusten pohjaksi, kun tällaista jaottelua Suomessa ei ole. Tässä alhaalla Seida Sohrabin blogi-kirjoitus samasta aiheesta:
http://seso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270791-vastine-on-vastuutonta-vaittaa-etta-suomen-yliopistoissa-rehottaisi-rasismi
Haluaisin antaa myös tässä samalla hieman palautetta Fem R:lle. On hieman huolestuttavaa, että jotkut bloginne kirjoitukset (eivät toki kaikki) muistuttavat USA:n taantumuksellista retoriikkaa. Kuten ”valkoisuus”, ”etuoikeutettu”, ”rodullistettu” ja ”mikroaggressio”. Eivät tällaiset käsitteet sovi suoraan Suomen tai Euroopan kontekstiin. Uskon että olette hyvällä asialla, mutta pitäisi ymmärtää, että USA on rotujaoteltu yhteiskunta, jossa ihonväri on aina ollut isompi osa yksilön identiteettiä. Siellä on vieläkin paljon suuremmat jännitteet eri ryhmien välillä ja esim. ”valkoisuuden” määritelmä on aina ollut paljon kapeampi, edes eteläeurooppalaisia tai irlantilaisia ei ole pidetty ”valkoisina”. Tämä heijastuu myös nykyaikana maan ”edistyksellisenä” pidettyyn kielenkäyttöön. Tämä on tosin ymmärrettävämpää maan omassa historiallisessa kontekstissa.
Mutta en todellakaan ymmärrä tätä hinkua tuoda Suomeen käsitteitä rotujaotellusta maasta, jossa tasa-arvo on aina ollut paljon Pohjoismaita jäljessä, ja halua määritellä ”rodullistetuiksi” (esineellistävä termi) ihmisiä, jotka eivät ulkonäkönsäkään puolesta edes poikkea mitenkään kantaväestöstä. Vaikka uskon että kirjoituksienne tavoitteena on vastustaa rasismia, valitettavan usein ne vaikuttavat perustuvan USA:n antaman esikuvan tavoin etniseen profilointiin, ihmisten lokerointiin ihonvärin/etnisyyden/taustan perusteella ja ”me-vastaan-toiset” asetelmaan. Tällainen lähestymistapa vain alkaa helposti toimia hyvää tarkoitustaan vastaan. Kun koko ajan halutaan korostaa, miten erilaisia vähemmistöt ovat kantasuomalaisista, se pikemminkin luo ulkopuolisuuden tunnetta ja vahvistaa käsitystä ihmisten erilaisuudesta.
Esim. juuri sanan ”rodullistettu” käyttö, ironista kyllä, myös rodullistaa ja toiseuttaa ihmisiä, eikä arkikielessä juuri poikkea sanasta ”rodullinen”. Pohjimmiltaan sekin sisältää oletuksen, että ihmiset nähdään sittenkin vain ryhmänsä jäseninä ihonvärin/synnyinmaan yms. perusteella ja antaa olettaa, että ihonvärillä onkin jotain väliä. Käytännössä ”rodullistettu” tarkoittaa: ”Tämä jollain lailla poikkeava henkilö on rodullistettu, joten kutsutaan häntä rodullistetuksi.” Oikeasti, miksi oikeutatte ja sallitte tällaisen kielenkäytön muista ihmisistä?
Feminismiä tarvitaan. Siksi meidän Suomen feministien ei pitäisi ottaa mallia USA:sta ja käyttää retoriikassamme lokeroivia termejä jotka pohjautuvat rajoittuneisiin käsityksiin eri ihmisryhmistä. Ei ole hyvä, jos ihmisiä erotellaan ja heidät nähdään vain oman ryhmänsä edustajia. Se estää aidon tasa-arvoisen kanssakäymisen. Hyväntahtoinenkin jaottelu voi ruokkia samanlaista räikeän vastakkainasettelun yhteiskuntaa kuten USA:ssa on tapahtunut. Toivon, että Fem-R kiinnittäisi tähän asiaan vastaisuudessa enemmän huomiota. Mukavaa kevättä teille kaikille!