Itsenäisyyspäivieni perinteisiä pohdintoja ovat, mitä suomalaisuus ja isänmaallisuus tarkoittavat. Haluaisin ajatella, että suomalaisuus on kuin hyvä viini, joka paranee vanhetessaan. Kuitenkin viime vuosina makuun on usein sekoittunut etikan karvaampia sävyjä. On vaikea olla huolehtimatta siitä, millaiseen suuntaan Suomi on menossa toisella vuosisadallaan.
Miltä Suomi näyttäisi 10 vuoden päästä, jos sinä saisit päättää?
Alla on oma ehdotelmani. Suunta, johon mielestäni meidän pitäisi yhdessä Suomea viedä.
Vuonna 2029:
Suomen taloudella menee hyvin. Talous on muutama vuosi sitten kääntynyt uudestaan nousuun vuoden 2023 laman jälkeen. Intersektionaalisen feminismin puolue (IFP) väittää tämän johtuvan pääasiassa panostuksesta kansalaisten hyvinvointiin ja koulutukseen, joka on mahdollistanut teknologian innovaatioita ja viennin kasvua. Äärioikeiston mielestä tämä on silkkaa vaalihöpinää ja propagandaa, mutta he eivät uskalla sanoa tätä ääneen.
Asevelvollisuus vanhassa muodossaan on lakkautettu. Äänestäjien mitta tuli viisi vuotta aiemmin täyteen ja kansalaistorilla kokoontui heterogeeninen joukko vaatimaan tasapuolisempaa maailmaa. Feministit toistivat yli vuosikymmenen vanhan vaatimuksen sukupuolten tasa-arvosta. Asevelvollisuuden tilalle on muodostettu kansalaispalvelu. Pieni osa nuorista suomalaisista menee edelleen armeijan palvelukseen, etenkin tätä toivoessaan. Loput käyttävät vuoden toimien mm. vanhustenhuollossa. Palveluun on sisällytetty myös lyhyitä kursseja medianlukutaidosta ja logiikasta.
Suomen kaupungit ovat kasvaneet. Maaseutujen tyhjeneminen ei kuitenkaan enää ylitä uutiskynnyksiä. On todettu, että ihmiset ovat muuttaneet pitkälti sinne, missä viihtyvät, riippumatta aiempien vuosien yrityksistä ohjailla muuttovirtoja säännöksillä. Kaupunginvaltuustojen vihreäkanta on innostunut tekemään suomalaisista kaupungeista maailman ekologisimpia asuinympäristöjä. Haja-asutuspaikkakuntien palveluiden turvaamiseksi on järjestetty osittain asukkaista koostuva työryhmiä, joka kehittää uusia ratkaisuja näiden alueiden palveluiden turvaamiseksi.
Suomessa asuu entistäkin enemmän ihmisiä. Ensimmäiset ilmastonmuutoksen aiheuttamat tulvat ovat alkaneet tuoda maahan uusia ihmisiä. IFP vetoaa vaaleissa suomalaisia kunnioittamaan maassa pitkään kunnioitettuja arvoja – oman vastuun kantoa ja rehellisyyttä. Maahan muuttavat otetaankin ymmärtäväisesti vastaan, koska useimmat ymmärtävät, että ilmastonmuutos on myös meidän suomalaisten aikaansaannosta, emmekä voi pakoilla vastuuta nyt kun sen vaikutukset alkavat näkyä.
Vuoden 2029 itsenäisyyspäivänä avaan vanhaan tapaan telkkarin. Presidentti ottaa linnassa vastaan vieraita. Puvut ovat näyttäviä, kuten aina. Joidenkin kutsuttujen muotitajua en edelleenkään ymmärrä, mutta se on osa Linnanjuhlien viihdyttävyyttä. On transoikeuksien kymmenenvuotispäivä ja juhliin on kutsuttu useita ihmisoikeusaktivisteja, jotka aikanaan ajoivat pakkosterilisaation ja muiden epäinhimillisten käytäntöjen lopettamista.
Vuonna 2029 itsenäisyyspäivä asettuu torstaille. Seuraava päivä on lapselleni taas normaali koulupäivä. Suljen telkkarin kesken juhlien ja käännyn lapseeni päin. Kyselen, mitä heillä on huomenna koulussa. Hän kertoo, että he jatkavat eilisen päivän pohdintaa siitä, mitä suomalaisuus on. Lapseni luokkatoverit tulevat taloudellisesti ja kulttuurellisesti monenkirjavista perheistä, joten kaikilla oli paljon näkemyksiä siitä, mitä suomaisuus on, eikä keskustelue saatu vielä eilen vedettyä yhteen. Kysyn, miten he aikovat yhdistää eri ehdotukset eheäksi kokonaisuudeksi. Lapseni kummastelee kysymystäni, mutta vastaa auliisti sen olevan helppoa: He aikovat tehdä kollaasin. Kollaasin reunoille asetetaan luokkalaisten tekemiä ehdotuksia mökistä, hanukasta, saunasta ja eidistä. Keskelle tulee suomalaisuudelle keskeisiä arvoja: Rehellisyys, vastuunkantoa, luonnosta huolehtiminen, turvallisuus jne. Totean, että todella, eihän se ollutkaan niin vaikeaa ja mietin, miksi meillä aikuisilla meni kymmeniä vuosia saman toteamiseen.
Fem-R:n hallitus