Suomen täytyy viipymättä kriminalisoida vihapuhe

Yle uutisoi, että Suomi on Euroopan unionin oikeusmenettelyn alaisena sen puutteellisen vihapuheen kriminalisoinnin takia. EU:n mukaan Suomen kuuluisi kohdella vihapuhetta omana rikoksenaan, josta voisi myös nostaa syytteet myös ilman uhrin ilmoitusta. Lisäksi sellaista vihapuhetta, joka kohdistuu yksilöön esimerkiksi rodullistamisen tai etnisyyden takia, ei ole kriminalisoitu. 

Miksi Suomessa ei ole kriminalisoitu vihapuhetta aiemmin hallituksen omasta aloitteesta? Miksi Suomessa ei kriminalisoida vihapuhetta edes Euroopan unionin sitä pyytäessä? 

Jättämällä vihapuheen kriminalisoimatta hallitus välittää selvän viestin siitä, että rasismilla ei ole väliä eikä siitä rangaista, jolloin kaikki puhe rasisminvastaisista toimista jää vain kaunopuheiden tasolle. Tämä viestii myös siitä ettei rodullistettujen ihmisten oikeudella turvalliseen elämään ole mitään merkitystä.

Tuoreimpana esimerkkinä tästä on se, että syyttäjä totesi Ylen somalinkielisten uutisten juontajan Ujuni Ahmedin nimittelyn n-sanalla sosiaalisessa mediassa liian vähäiseksi edes tutkittavaksi. Ahmed oli alun perin ajatellut olla tekemättä rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta, mutta poliisi lähipiirissä vakuutti asian etenevän. Syyttäjä kuitenkin päätti vihapuheen olevan “vähäinen omassa rikoslajissaan” ja kommentin kuitenkin hukkuvan muiden kommenttien sekaan — ja lopetti esitutkinnan. Rikosilmoituksen tekeminen olikin siis ilmeisesti turhaa. 

Oikeusministeriö on alkanut kehittää rasisminvastaista toimintasuunnitelmaa vasta tämän hallituskauden aikana, joten vihapuheen kriminalisoimatta jättäminen ei sinänsä ole yllättävää. Hallitus voi EU:n oikeusmenettelyssä vedota toimiensa aikajanan lisäksi myös resurssipulaan mm. poliisien koulutuksessa ja sosiaalisen median valvonnassa. Poliisi myönsi jo vuonna 2018, että vihapuhe netissä on tuskin vähentynyt, vaikka sen tutkiminen on entistä harvinaisempaa vähentyneen rahoituksen takia. 

Oikeusjärjestelmä rasittuisi oikeusjutuista yksinkertaisesti siitä syystä, että Suomi on rasistinen yhteiskunta, jossa rodullistetut ihmiset kokevat jatkuvaa, sallittua vihapuhetta. Euroopan unionin perusoikeusvirasto totesi raportissaan vuonna 2018, että 63 prosenttia afrikkalaistaustaisista vastaajista oli kokenut rasistista häirintää, mikä teki Suomesta rasistisimman maan kaikista tutkituista EU-maista. Sisäministeriön, oikeusministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä puolestaan totesi vihapuheen olevan kasvussa ja vaati sen mukaisia muutoksia lainsäädäntöön jo vuonna 2019.  

Vihapuheen huomioiminen rikoksena rasittaisi varmasti poliisia ja oikeusjärjestelmää. Mutta se rasittaa vielä enemmän ihmisiä, jotka sitä joutuvat pahimmillaan päivittäin kokemaan rodullistamisen tai sukupuolensa perusteella. Vihapuhe rasittaa vielä sitäkin enemmän, kun sitä kokevat tietävät, että siihen ei puututa, vaikka siitä raportoisi poliisille. Se vaikuttaa sitä kokevien arkeensa ja turvallisuudentunteeseen. Vihapuhe tutkitusti vaikuttaa myös rodullistettujen ihmisten ja muihin vähemmistöihin kuuluvien halukkuuteen osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

Vihapuheen kriminalisoimiselle on ilmiselvä syy juuri teknologisesti edistyneessä ajassa — vihapuheen levittäminen ja kohdentaminen tiettyjä ryhmiä kohtaan on entistä helpompaa sosiaalisen median myötä. Näin usein myös tehdään. Niin kävi myös Ahmedille, jonka tapauksessa syyttäjä kuitenkin vetosi alustaan päätöksessään keskeyttää esitutkinta. Sosiaalisen median yritykset puolestaan kieltäytyvät valvomasta sisältöä alustoillaan, koska klikit ovat elintärkeitä. Sosiaalisen median alustat reagoivat vasta, kun niiden liiketoimintaa uhataan. Näin on varsinkin jos vihan levittäjät ovat valtaapitäviä. Trump poistettiin Twitteristä jakamasta valkoista ylivaltaa puoltavia ajatuksiaan vasta, kun ne johtivat terroritekoon. Sen tekemättä jättäminen olisi saattanut saada seuraavan presidentin kohdentamaan valvontaa aiottuakin enemmän.

Vihapuhe yllyttää väkivaltaan, kuten Yhdysvaltojen entinen presidentti näytti. Vihapuheen eliminoiminen kulkisi käsi kädessä myös muun muassa rasististen hyökkäysten vähenemisen kanssa, joita EU:n perusoikeusvirasto totesi Suomessa myös esiintyvän eniten raportin maista. Ainakin se näyttäisi Suomen olevan sitoutunut ihmisoikeuksien puolustamiseen myös kotimaan rajojen sisäpuolella eikä vain ulkomailla — varsinkin nyt, kun Suomi on juuri käynnistänyt kampanjansa YK:n ihmisoikeuskomitean jäsenyydestä.    

Kriminalisointi saattaisi saada netissä kirjoittelevat ajattelemaan tekojensa seurauksia itselleen, vaikka he eivät ajattelisi vihapuheen kohdetta. Suomea puolestaan uhkaa EU-oikeuskäsittely, jos asiaan ei puututa seuraavan kahden kuukauden aikana. Monet rodullistetut ja muiden vähemmistöjen edustajat elävät kuitenkin vihapuheen ympäröimänä jatkuvasti. On kohtuutonta odottaa, että rodullistetut ihmiset ilmaisisivat itseään jatkuvan vihapuheen uhan alaisena. Hallitus väittää haluavansa kuulla rodullistettuja ihmisiä, mikä ei ole mahdollista, jos äänet hiljentää vihapuheen möly.

Fem-R:n hallitus

Korjaus 2.3. tekstiin

Olemme saaneet palautetta koskien 2.3. päivänä julkaistua blogikirjoitustamme “Suomen täytyy viipymättä kriminalisoida vihapuhe”. Palautteen mukaan tekstistä saa virheellisesti kuvan, että vihapuhetta ei Suomessa olisi lainkaan kriminalisoitu. Olemme arvioineet tekstiä palautteen valossa ja olemme samaa mieltä, että siitä voi saada väärän kuvan. Pahoittelemme tätä ja tarkenamme alla aiemman tekstin epäselväksi tulkittavia kohtia.

Vihapuheen kriminalisoimisvaatimuksella viittaamme EU:n kommission viralliseen oikeusmenettelyyn Suomea kohtaan vihapuheen puutteellisen kriminalisoinnin takia. Vihapuhe ei ole Suomessa rikosnimike. Esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutettu arvioi vihapuhetta yhdenvertaisuuslain häirinnän kiellon näkökulmasta. Tämä ei kuitenkaan suojaa vähemmistöjä tarpeeksi, koska sen nojalla ei pysty nostamaan syytettä rodun, ihonvärin, uskonnon, syntyperän taikka kansallisen tai etnisesti määräytyvän ihmisryhmän yksittäiseen jäseneen kohdistuvasta vihapuheesta. Yksilöön kohdistuvasta vihapuheesta voi nostaa syytteen vain kunnianloukkauksesta tai laittomasta uhkauksesta. Rangaistavuutta ei ole tarkkaan määritelty.

Kuten alkuperäisessä tekstissä kerrotaan, vihapuheesta ei voi myöskään nostaa syytettä ilman uhrin ilmoitusta tai syytöstä. Suomi ei ole myöskään kriminalisoinut vihapuheen erityismuotoja, kuten kansainvälisten rikosten tai holokaustin puolustelua, kieltämistä tai törkeää vähättelyä.

Poliisilla ei ole resursseja tutkia vihapuhetta, vaikka se kriminalisoitaisiin. Vuonna 2017 poliisi sai eduskunnalta 1,26 miljoona euroa rahoitusta nimenomaan vihapuheen tutkimiseen netissä. Sen jälkeen resursseja vähennettiin ja poliisilaitokset saavat itse päättää, kuinka paljon rahoitusta kohdentavat netin vihapuheen tutkimiseen. Vuonna 2019 tutkintaan käytettiin noin 20 henkilötyövuotta vuodessa.

Avoin kirje Helsingin Sanomille – Ulkomaalaisuuden korostaminen rikosuutisoinnin yhteydessä

Helsingin Sanomien tiistaina julkaiseman artikkelin (Helsingin keskustassa liikkuu nyt joukoissa yli sata mahdollisesti vaarallista nuorta – Asiantuntijoiden mukaan taustalla on uusi maahanmuuttoon liittyvä ilmiö) jälkeen sosiaalisessa mediassa on keskusteltu maahanmuuttajia koskevasta uutisoinnista. Kyseisessä artikkelissa korostettiin otsikosta jutun loppuun asti tekijöiden taustaa, sitä, että suurin osa heistä on ulkomaalaistaustaisia. Otsikossa annettiin myös ymmärtää, että tämä on rikollisuutta selittävä tekijä, tosin jutussa ei varsinaisesti selitetty miten (lukuunottamatta Fenix ry:n Ujuni Ahmedin kommenttia paluumuuttajista, jota poliisi ei tukenut).

Keskustelu on vanha, mutta ilmeisesti edelleen ajankohtainen. Helsingin Sanomat on itsekin uutisoinut siitä, kuinka maahanmuuttajien tekemät rikokset uutisoidaan erilaisen linssin kautta kuin muiden. 

Toimittajilta toivomme seuraavaa: ennen kuin yhdistät maahanmuuton ja rikollisuuden, mieti, onko maahanmuuttajuus oleellinen selittävä tekijä kyseisessä jutussa? 

Nuorisorikollisuuden kohdalla on kyseenalaista, onko maahanmuuttajuus tärkein tai edes oleellinen tekijä. Kyse on oireilevista nuorista, joista kaikki eivät edes ole maahanmuuttajataustaisia. Mikä näiden muiden nuorten toimintaa selittää? Oletettavasti sama huono-osaisuuden ja osattomuuden kokemus kuin maahanmuuttajataustaisilla nuorillakin. Toki maahanmuuttajanuorilla on taakkanaan myös syrjinnän kokemukset ja ulossulkeva yhteiskunta, mutta tämäkään ei liity maahanmuuttoon vaan rakenteisiin.

Kokonaan toinen kysymys on, kuinka iso osa näistä nuorista edes on maahanmuuttajia. Oletettavasti suurinta osaa ei ole tilastoitu, jolloin voidaan olettaa että heidät on lokeroitu ulkonäönsä perusteella. Kaikki ruskeat ja mustat ihmiset eivät kuitenkaan ole maahanmuuttajia, mikä olisi hyvä muistaa jos halutaan että joku nuorten sukupolvi voi kokea olevansa enemmän suomalaisia, kuin maahanmuuttajia.

Ilmiö on vanha ja siitä löytyy myös akateemisia tutkimuksia. Esimerkiksi tämä vuonna 2014 tehty australialainen tutkimus kuvaa edelleen suomalaisen median tilannetta lähes sana sanalta.

Tutkimusten mukaan maahanmuuttajuudesta uutisoidaan enimmäkseen nimenomaan rikosten yhteydessä. On myös viitteitä siitä, että näistä rikoksista uutisoidaan korostetun paljon niiden absoluuttiseen määrään suhteutettuna. Kun maahanmuuttajuus nostetaan jokaisen ei-valkoisen kohdalla otsikkoon rikosten yhteydessä (mutta ei hyvissä asioissa) tämä vaikuttaa sekä nuorten kuvaan itsestään, että muun väestön kuvaan heistä. Maahanmuuttajuus voi olla yksi taustatekijä, mutta tätä harvoin kontekstoidaan: maahanmuuttajuus heitetään juttuun selittäjänä mutta yhteyttä ei avata. Näin luodaan automaattista mielleyhtymää maahanmuuttajien ja rikollisuuden välille.

HS:n jutussa mentiin jopa niin pitkälle, että kerrottiin missä päin nämä nuoret viettävät aikaansa. Keskivertolukija, puhumattakaan ihmisistä jotka ajattelevat jo nyt rasistisesti kohtaamistaan BiPoC nuorista kaupungilla, ei tule erottamaan näissä paikoissa hengaavia muita nuoria oireilevista. On kyseenalaista, että nuorista, joista useimmat eivät ole edes syytettyjä rikoksesta, kerrotaan näin kuvailevasti. Huolettaako ketään näiden nuorten turvallisuus? Muistaako kukaan enää, kuinka vähemmistöjen häiriköinti lisääntyi Oulussa raiskausuutisoinnin lomassa?

Uutisoinnissa ihmisten taustojen kertomisen tulisi olla tasapuolista siten, ettei kynnys ole matalampi joidenkin ryhmien kohdalla. Mikäli maahanmuuttajuus ja rikollisuus yhdistetään, tulisi avata ja perustella miksi maahanmuuttajuus on oleellinen kyseisen rikoksen tai ilmiön kohdalla. Nuorten huono-osaisuus ja osattomuus on laajempi ilmiö, kun taas syrjintä ja ulossulkeva yhteiskunta (esimerkiksi demonisoivan uutisoinnin muodossa) liittyvät vähemmistöasemaan, eivät maahanmuuttajuuteen. 

Fem-R:n hallitus

Euroopan komission uusi salkku ylläpitää valkoisen ylivallan retoriikkaa

Uuteen Euroopan komissioon on suunniteltu salkku nimellä eurooppalaisen elämäntavan suojeleminen, jonka tehtäviin kuuluu maahanmuuttoon liittyvät teemat. Fem-R arvostelee ankarasti komission vastuutonta päätöstä omaksua valkoista ylivaltaa pönkittävää retoriikkaa, jossa eri vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä rodullistetaan ja heistä maalataan uhkakuvia. 

Salkun nimi on viimeisin esimerkki  vaarallisesta kehityssuunnasta, jossa ruskeista ihmisistä luodaan yhteiskunnallisessa keskustelussa syntipukki yhteiskunnallisiin haasteisiin ja ongelmiin, asunnottomuudesta työttömyyteen. Salkun tehtävänkuva viittaa yksiselitteisesti siihen, että maahanmuuttajien, erityisesti turvapaikanhakijoiden, määrään pitää puuttua määrätietoisesti: muutoin eurooppalainen elämäntapa on vaarassa. Maahanmuutto on EU:lle ensisijaisesti turvallisuuskysymys, joka usein jättää varjoonsa muut maahanmuuttoon liittyvät teemat, kuten sosiaalinen kestävä kehitys ja ihmisoikeudet.

Euroopan komission päätös omaksua äärioikeistolaisen kieltä on huolestuttava kehitys, joka vaarantaa entisestään erityisesti ei-valkoisten turvallisuutta ja yhdenvertaisuutta Euroopan unionissa. Väkivallan, häirinnän ja syrjinnän uhka on arkipäiväistä monelle ruskealle Euroopan Unionissa. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan kolmannes afrikkalaistaustaisista eurooppalaisista on kokenut viiden viime vuoden ajan rasistista ahdistelua. 

Rasismia normalisoivan kielenkäytön omaksuminen EU:n päätöksentekoelimessä lisää väkivallan ja häirinnän uhkaa, sillä kieli luo ja rakentaa elämäämme todellisuutta. Fem-R vaatii, että salkun nimeä muutetaan välittömästi ja maahanmuuttoa käsitellään Euroopan komissiossa ensisijaisesti ihmisoikeuskysymyksenä, eikä ainoastaan turvallisuusuhkana. 

Euroopan komission tuleva puheenjohtaja Ursula von der Leyen kuvaili uutta komissiota “yhtä monimuotoiseksi kuin Eurooppa on”. Komissio koostuu kuitenkin yksinomaan valkoisista, keski-ikäisistä ja vammattomista henkilöistä. Puheenjohtajan havainto “monimuotoisuudesta” on hälyttävä ja osoittaa, ettei vähemmistöjä (haluta) nähdä eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Fem-R pyrkii omalla toiminnallaan raivaamaan tilaa marginalisoiduille äänille sekä lisäämään erityisesti rodullistettujen representaatiota. Fem-R vaatii myös EU:ta huomioimaan yhdenvertaisen representaation päätöksenteon jokaisella tasolla.


Fem-R vaatii Finnkinoa lopettamaan perussuomalaisten rasistisen vaalivideon esittämisen

Finnkino esittää elokuvateattereissaan perussuomalaisten vaalivideon, jossa ruskeita ja mustia ihmisiä rodullistetaan esittämällä heidät väkivaltaisena uhkana Suomen turvallisuudelle. Videossa väitetään, että rodullistettujen ihmisten takia naiset ja lapset eivät voi enää kävellä kaduilla Suomessa. Perussuomalaisten video ylläpitää vaarallisia ja haitallisia oletuksia rodullistetuista ihmisistä, joiden seurauksena oikeutetaan rodullistettuihin kohdistuvaa syrjintää, vihapuhetta ja väkivaltaa.

Videon esittäminen Finnkinon elokuvateatterissa normalisoi yhteiskunnassa esiintyvää rasismia, joka ajaa rodullistetut ihmiset marginaaliin ja aiheuttaa turvattomuutta rodullistettujen keskuudessa. Fem-R vaatii Finnkinoa välittömästi lopettamaan rasistisen videon esittämisen, koska sen sisältämä väkivalta ja rasismi vaarantavat ruskeiden ja mustien suomalaisten turvallisuuden.

“Finnkinon päätös esittää perussuomalaisten video on viimeisin osoitus muuttuvasta yhteiskunnastamme, jossa rasismi arkipäiväistyy ja on osa jokapäiväistä politiikkaa. Yrityksen mukaan demonisoivaa ja poliittista väkivaltaa sisältävää teos on sama asia, kuin muiden puolueiden vaalikampanjat. Tällainen ajattelutapa on askel lähemmäksi sellaista todellisuutta, jossa rasismi ei ainoastaan ole arkipäiväistä, mutta jopa oikeutettua”, sanoo Fem-R:n toinen puheenjohtaja Nitin Sood.

“Yleisöllä ei ole mahdollisuutta valita mainoksia, joita näkee elokuviin mennessä. Se tarkoittaa, että monet rodullistetut ihmiset joutuvat katsomaan teattereissa, kuinka heidät esitetään hirviöinä ja uhkana suomalaiselle yhteiskunnalle. Monet näistä ihmisistä ovat asuneet ja eläneet koko elämänsä Suomessa, mutta Finnkinon esittämä mainos esittää heidät ulkopuolisina omassa kotimaassaan. Tällaisella toiminnalla Finnkino on osallisena rasismin normalisoitumiseen”, kommentoi Fem-R:n puheenjohtaja Aurora Lemma.

“Perussuomalaiset esittää videossaan rodullistetut ihmiset uhkana naisten ja lasten turvallisuudelle. Kyseessä on puolue, joka on johdonmukaisesti vastustanut naisten ja muiden vähemmistöjen oikeuksien turvaamista esimerkiksi äänestämällä tasa-arvoista avioliittolakia vastaan ja torjumalla suostumusperustaisen lainsäädännön sekä translain uudistuksen. Tästä huolimatta heidän mielestään rodullistetut ihmiset tekevät Suomesta turvattoman naisille”, Fem-R:n puheenjohtajat jatkavat.

Fem-R vaatii Finnkinoa lopettamaan videon esittämisen elokuvateattereissaan. Minkään yhteiskunnallisen toimijan ei pidä toimia alustana rasismille. Lisäksi Fem-R suosittelee, että yritys laatii eettisen mainonnan periaatteet, jotta Finnkino ei tulevaisuudessa enää näyttäisi rasistista, sekstistä, homo- ja transfobista tai muutoin syrjivää materiaalia.

Naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia – moninaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan on loputtava

Luku on pöyristyttävä: noin 700 000. Niin moni suomalaisnainen on ollut väkivaltaisessa parisuhteessa. Tämä tarkoittaa lähes joka kolmatta naista.

Tiedämme, että näin ei voi eikä saa jatkua.

Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen merkittävin ihmisoikeusloukkaus. Nainen joutuu kumppaninsa surmaamaksi kolme kertaa useammin kuin mies. Tiesitkö, että maamme toiseksi yleisin henkirikostyyppi on parisuhdekumppanin tai entisen kumppanin surmaama nainen?

Tutkimukset kertovat lisäksi, että maahanmuuttajanaiset ja vammaiset naiset ovat muita naisia alttiimpia kokemaan väkivaltaa.

Naisjärjestöjen Keskusliitto vaatii tulevalta hallitukselta järeitä toimia moninaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi. Haluamme, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston sopimus toimeenpannaan täysimääräisesti.Tämä tarkoittaa, että päättäjät alkavat vihdoin priorisoida naisten oikeuksia puheiden lisäksi myös poliittisissa valinnoissa. Jotta väkivaltaa voidaan estää tehokkaasti, tarvitaan työhön riittävästi rahaa, laadukasta koulutusta viranomaisille sekä järjestöjen roolin ja rahoituksen vahvistamista.

Väkivallan ehkäisy ja väkivallan uhrien palvelut on suunniteltava siten, että Suomessa jokainen nainen saa elää vailla pelkoa väkivallasta.

Kun puhutaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan uhreille tarkoitetuista palveluista, on ensiarvoisen tärkeää, että palveluverkoston järjestämisessä kiinnitetään huomiota paitsi palvelujen sukupuolierityisyyteen myös naisten moninaisuuteen.Palvelut täytyy turvata jokaiselle: lapsille ja nuorille, ikääntyville naisille, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille, vammaisille naisille ja maahanmuuttajanaisille. Palveluiden täytyy olla saatavilla ilman ajanvarausta, sosiaaliturvatunnusta, rahaa tai suomen kielen taitoa asuinpaikasta riippumatta.

Tilanne ei korjaannu toiveajattelulla. Poliittisessa päätöksenteossa on tunnistettava ja tunnustettava jatkossa entistä paremmin eri taustoista tulevien naisten tilanteet ja ne intersektionaaliset risteyskohdat, joissa väkivallan tai syrjinnän uhka on keskimääräistä korkeampi. Muun muassa tämän takia on välttämätöntä, että erilaisten naisten edustus turvataan kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Moninaisten naisten osaamista on hyödynnettävä, kun yhteiskunnallisia uudistuksia suunnitellaan ja toteutetaan. Se on paitsi naisten myös koko yhteiskunnan etu.

Yhdessä saamme moninaiset äänemme kuuluviin!

Eva Biaudet
Puheenjohtaja
Naisjärjestöjen Keskusliitto

Vuonna 1911 perustettu Naisjärjestöjen Keskusliitto on sukupuolten tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö. Naisjärjestöjen Keskusliittoon kuuluu 60 jäsenjärjestöä, joissa on yhteensä yli 400 000 jäsentä. Keskusliitto toimii naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien edistämiseksi yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa

23 ihmisoikeusjärjestön allekirjoittama essee: Seksuaalirikokset ja poliittisten pisteiden keräily

Kaikki seksuaalinen hyväksikäyttö on väärin ja tuomittavaa – tekijästä riippumatta. Seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan uhriksi joutuu ympäri maailmaa joka päivä tuhansia lapsia, tyttöjä ja poikia, naisia, miehiä ja muunsukupuolisia. Seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa valtavasti kärsimystä globaalisti. Siksi aiheesta Suomessa virinnyt julkinen keskustelu on erittäin tärkeä. Samaan aikaan on valitettavaa, että keskustelu on ollut hyvin yksiulotteista ja leimaavaa. Keskustelussa väkivaltaa kokeneiden äänet ovat jääneet huomiotta, eikä hyväksikäytön arkipäiväistä ja rakenteellista luonnetta ole käsitelty riittävästi. Haluamme kirjoituksellamme osoittaa tukemme kaikille seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan uhreille ja kannustaa kaikkia vastuulliseen ja väkivallan kokemuksia kunnioittavaan keskusteluun.

Hyväksikäyttö ei ole uusi ilmiö. Lapsiin kohdistuva henkinen ja fyysinen väkivalta ja heidän kehojensa seksualisointi on ollut aina osa suomalaista yhteiskuntaa, paljon ennen internetiä ja kansalaisuudesta riippumatta. Alamme myös aiempaa paremmin tunnistaa, ettei seksuaalinen väkivalta kohdistu vain naisoletettuihin ja kuinka erilaiset häirinnät muodot kasautuvat esimerkiksi LHBTIQ-ihmisille. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja väkivallasta ei edelleenkään puhuta tarpeeksi – ei perheissä, yhteisöissä tai yhteiskunnassa.

Suomessa tapahtuu vuosittain lähes tuhat raiskausta ja suunnilleen saman verran lapsen seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia – ja tässä luvussa mukana ovat vain tapaukset, jotka ilmoitetaan poliisille. Tiettyjen kansallisuuksien korostuminen tilastoissa on tosiasia, mutta väkivaltatilastojen selittäminen kulttuurilla patologisoi yksilön kulttuurinsa vankina toimivaksi jäseneksi ja esittää sen jäsenet automaattisena turvallisuusuhkana ja potentiaalisena raiskaajana. Seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan kytkeminen ainoastaan maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin estää käsittelemästä sitä, että nämä ilmiöt ovat rakenteellisia yhteiskuntamme osia. Suomi on tunnetusti kärkipaikoilla myös sukupuolittuneen väkivallan EU-laajuisissa tilastoissa.

Yhteiskunnan syvärakenteet eivät ole muuttuneet, vaikka vaikenemisen kulttuuria on viime aikoina ryhdytty aktiivisesti murtamaan. #metoo on ollut väylä tehdä näkyväksi sitä, kuinka moni on kokenut lähentelyä ja pahimmillaan törkeää seksuaalista väkivaltaa. Hyväksikäyttöä vastaan olisi voitu ottaa vakavasti ja äänekkäästi kantaa juuri #metoo-kampanjan yhteydessä. Vaatimukset raiskaustuomioiden koventamisesta, tuki- ja turvapalvelujen lisäämisestä ja lainsäädännön muuttamisesta uhria suojaavaksi ovat kuitenkin kaikuneet kuuroille korville vuosikymmeniä.

Tämänhetkisen keskustelun pinnallisuus ja sen muukalaisvihamielinen pohjavire eivät jää epäselväksi kenellekään, joka on kuluneina vuosina tai vuosikymmeninä pohtinut sitä, miksi seksuaaliseen väkivaltaan ei tässä yhteiskunnassa suhtauduta vakavasti. On oireellista, että jo pitkään vaaditun seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisen käynnistämiseksi tarvittiin rasistissävytteinen spektaakkeli, jossa hyväksikäyttäjäksi on nimetty ja mielletty ulkopuolinen.

Hyväksikäytetyillä ja haavoittuvassa asemassa olevilla ei edelleenkään ole ääntä tässä keskustelussa. Heidän puolestaan puhuvat nyt poliittisia irtopisteitä hakevat tahot, joita sukupuolten tasa-arvon edistäminen, seksuaalinen väkivalta ja sitä ylläpitävien rakenteiden purkaminen ei muissa yhteyksissä kiinnosta. Nämä tahot ovat myös torpanneet niitä toimenpideyrityksiä, joilla on pyritty edistämään koulutus- ja työllistymispolkuja ja mielenterveyspalveluiden saatavuutta, eli rakentaa maahanmuuttaneiden edellytyksiä olla osa tätä yhteiskuntaa.

Kollektiivisen hysterian lietsomisesta ovat vastuussa poliitikot läpi poliittisen kentän, samoin kuin media, joka on levittänyt osin sensaatiohakuisesti rakennettuja uutisia ilman riittävää taustoitusta. Seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön nouseminen valtakunnan puheenaiheeksi voi kuitenkin myös versoa hyvää. Oikeusministeri on vihdoin käynnistämässä seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen, jonka keskeisiä elementtejä ovat kauan vaadittu suostumusperiaate sekä alle 16-vuotiaiden seksuaalisten hyväksikäyttöjen katsominen raiskauksiksi.

Emme voi kuitenkaan tuudittautua illuusioon siitä, että kysymykset tasa-arvosta ja oikeudesta koskemattomuuteen otettaisiin nyt vakavasti. Jos näihin asioihin reagoidaan ainoastaan maahanmuutosta käytävän keskustelun yhteydessä, tulee aihe painumaan maan alle jälleen, kun tekijät ovat valkoisia suomalaisia. Meidän on pidettävä huoli siitä, että sukupuolittuneen väkivallan kitkemiseksi tehdään konkreettisia toimia. Istanbulin sopimuksen täysimääräinen toteuttaminen ja sille riittävien resurssien jakaminen olisi ensimmäinen askel. Emme voi enää antaa erinäisten poliittisten tahojen kaapata keskustelua naisten asemasta. Silloin se nousee pinnalle vain, kun väkivaltaa kokeneiden kärsimykset hyödyttävät rasistista nationalistista agendaa.

Allekirjoittajat
Anti-Racism Media Activist Alliance (ARMA)
ARF (Anti-Racist Forum)
Critical Race Studies Network Finland
Fem-R (Feministinen ja antirasistinen kansalaisjärjestö)
ETMU ry (Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura)
Heseta ry
Kotimajoitusverkosto
Liikkukaa – Sports For All
Naisasialiitto Unioni ry
Miehet ry
Monika-Naiset liitto ry
Rasisminvastainen tutkijaverkosto Raster
Ruskeat tytöt
SahWira Africa international ry
Seta ry
Siitä viis – tutkijakollektiivi
Sopu ja Bahar -työ / Loisto setlementti ry
Sukupuolentutkimuksen seura
Suostumus2018
Trasek ry
Tutu ry (turvapaikanhakijoiden tuki ry)
Vapaa Liikkuvuus verkosto
We see you ry

Poliisi ei saa työssään vahvistaa rasistisia stereotypioita

Helsingin poliisi järjesti yhdessä Helsingin kaupungin kanssa paperittomuutta käsittelevän seminaarin. Seminaarissa olleet ihmisoikeusaktivistit ovat jakaneet kuvia koulutusmateriaaleista, jotka ovat erittäin rasistisia ja järkyttäviä. Materiaalit liittyivät ulkomaalaisvalvontakoulutukseen, jonka piti komisario Heli Aaltonen. Koulutusmateriaaleissa paperittomat rodullistetut on jaettu “seitsemään veljekseen”, jossa heitä käsitellään rasististen stereotypioiden kautta. Kuvaukset paperittomista pohjaavat rasistisiin ennakkoluuloihin rodullistetuista, esimerkiksi somaleista ja aasialaisista.

Tällaista toimintaa ei voi hyväksyä. Paperittomuus on vakava aihe, joka koskettaa tavallisia ihmisiä, jotka ovat joutuneet epäinhimilliseen asemaan. Aihetta tulee käsitellä sensitiivisesti eikä rasististen mielikuvien tai parodian kautta, niin kuin tässä tapauksessa “seitsemän veljestä” on.

Viime vuosina on käyty erittäin paljon keskustelua poliisin harjoittamasta laittomasta etnisestä profiloinnista. Julkisuuteen on tullut monia tapauksia esille, joissa poliisi on käyttäytynyt rasistisesti rodullistettua ihmistä kohtaan. LongPlay julkaisi artikkelin, jossa paljastettiin, että poliisilla on 2800 jäsenen Facebook-ryhmä, joissa käytiin erittäin rasistista keskustelua rodullistetuista. Kaiken tämän lisäksi, nyt poliisi järjestää koulutuksen, jossa sen koulutusmateriaalit pohjaavat rasistisiin ennakkoluuloihin. Poliisi on instituutiona kertonut, että se käy jatkuvasti sisäistä keskustelua siitä, miksi vähemmistöt ja rodullistettujen luottamus poliisiin on alhaista.  Kuinka poliisilla on vielä varaa kysyä, miksi rodullistetut eivät pysty luottamaan poliisiin? Olisiko nyt vihdoin ja viimein peiliin katsomisen paikka?

Koulutuksen jälkeen Helsingin poliisi twiittasi, että he tekevät päivittäin työtä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja kertoivat, että heidän tarkoitus oli “esitellä ulkomaalaisvalvonnassa esille tulleita esimerkkitapauksia Aleksis Kiven päivän teeman kautta. Poliisi ei missään nimessä halua vahvistaa rasistisia stereotypioita.”

Tässä ei ole halusta kyse, eikä Aleksis Kivestä. Tässä on kyse siitä, että on tehty valinta, joka vahvistaa rasistisia stereotypioita. Tämä ei ole mikään selitys sille, miksi juuri näin on päätetty toimia. Vaadimme Helsingin poliisilta kunnollista anteeksipyyntöä. Näin ei voi enää jatkua.

Fem-R: Median tuottama maahanmuuttokeskustelu ylläpitää rasismia — kannanotto Ylen uutiseen maahanmuutosta ja sen kuvastoon

Fem-R peräänkuuluttaa medialta vastuullisempaa ja asiakeskeisempää maahanmuuttokeskustelua, jossa ruskeat ihmiset eivät ole ainoastaan passiivisia kohteita, joista valkoiset ihmiset puhuvat. Ylen uusin artikkeli koskien maahanmuuttoa (Yle selvitti puolueiden maahanmuuttonäkemykset: Suurin osa lisäisi paperittomien palveluita – vain kaksi puoluetta kieltäisi naisilta burkat) jatkaa vanhaa kaavaa, jossa maahanmuuttokeskustelussa sivuutetaan kokonaan rodullistettujen omat huolenaiheet ja keskitytään pohtimaan maahanmuuttoa lähtökohtaisesti valkoisesta näkökulmasta.

Fem-R:n puheenjohtaja Brigita Krasniqi kertoo: “Ylen artikkelissa käsitellään edustakuntapuolueiden kantoja maahanmuuttoon, mutta se jättää käsittelemättä keskeisiä aiheita, jotka ovat erityisen tärkeitä yhdenvertaisuuden ja rodullistettujen suomalaisten kannalta. Toimittaja ei ole kysynyt puolueiden mielipidettä esimerkiksi lakialoitteeseen, jolla kielletään järjestäytynyt rasismi tai pitäisikö kotouttamiseen panna lisäresursseja. Sen sijaan artikkelissa selvitetään puolueen kantoja burkan kieltämiseen, joka ei ole ajankohtainen tai poliittisesti relevantti aihe. Fem-R painottaa, että toimittajan valinta kysyä burkasta, mutta ei rasismista, osoittaa kuinka media ohjaa yhteiskunnallista keskustelua.”

Fem-R:n toinen puheenjohtaja Nitin Sood jatkaa: “Suomalainen media on mukisematta omaksunut äärioikeiston käyttämän retoriikan, jota toistetaan varauksetta. Median tuottama maahanmuuttokeskustelu ylläpitää rasistista asetelmaa, jossa meidät rodullistetut tehdään näkymättömäksi ja meiltä riistetään meidän toimijuus puhumalla meistä ilman meitä. Medialla on valtava rooli yhteiskunnallisten asenteiden muokkaamisessa, mutta tällä hetkellä suomalainen media epäonnistuu täydellisesti käsittelemään maahanmuuttoa vastuullisesti ja toiseuttamatta. Jokainen maahanmuuttokeskustelu, jonne kutsutaan ns. maahanmuuttokriittinen henkilö, on erävoitto rasismille.”

Fem-R tuomitsee yksiselitteisesti artikkelissa käytetyn alkuperäisen kuvaston, jolla lietsotaan vastakkainasettelua ja luodaan uhkakuvia niqabia käyttävistä ihmisistä. Kuvassa niqabiin pukeutunut ihminen on asettu kaikkien puoluejohtajien keskelle. Kuvaston tarkoituksena on selvästi herätellä tunteita ja luoda mielikuvaa, että tämä ihminen on maahanmuuton ilmentymä. Hänestä on tehnyt ulkopuolinen ja juuri häneen pitäisi ottaa kantaa, kun keskustellaan maahanmuutosta. Fem-R huomauttaa, että niqabia käyttävä ihminen voi olla yhtälailla suomalainen kuin ihminen, joka ei käytä niqabia.

Kuvan käyttö oli vastuutonta journalistista toimintaa Yleltä, joka on myöhemmin poistanut kuvan ja korvannut sen uudella kuvastolla. Fem-R kuitenkin arvostelee, ettei artikkelin lopussa mainita kuvan muuttamisesta ja kerrota syytä vaihdolle. Uusi kuva on myös ongelmallinen. Se asettaa ruskeat miehet keskiöön, mikä voimistaa mielikuvaa siitä, että kaikki maahanmuuttajat olisivat ruskeita ihmisiä. Fem-R toivoo, että media kiinnittää tarkemmin huomiota visuaaliseen kuvastoon, jota käytetään maahanmuuttokeskustelun yhteydessä.

Fem-R kehottaa suomalaista mediaa kriittisesti peilaamaan, millä tavoin se raportoi, uutisoi ja kertoo maahanmuutosta. Miksi artikkelissa käytetään termiä maahanmuuttokriittinen ja mitä se oikein tarkoittaa? Kenestä me oikein puhumme, kun viittaamme maahanmuuttajiin? Välitämmekö maahanmuuttokeskustelussa valkoisista ruotsalaisista, jotka muuttavat Suomeen vai viittaammeko maahanmuutolla yksinomaan rodullistettuihin ihmisiin? Kun ajankohtaisohjelmaan kutsutaan ns. maahanmuuttokriittinen, mihin me oikein pyrimme kutsumalla hänet keskusteluun ja minkälaista yhteiskuntaa silloin oikeastaan olemme luomassa? Lopuksi Fem-R muistuttaa mediaa, että suomalaiset rodullistetut ovat äänestäjiä sekä osa suomalaista yhteiskuntaa ja kehottaa tekemään journalismia myös heitä varten.

Pääministeri Sipilä normalisoi rasismia – kannanotto pääministeri Sipilän kommentteihin Ylen Ykkösaamussa

Fem-R arvostelee pääministeri Sipilän kommentteja rasismin ja äärioikeiston noususta Euroopassa. Pääministerin mukaan rasismin nousu johtuu “hallitsemattomasta” maahanmuutosta.

Viime vuosina on käyty keskustelua rasismista ja sen erilaisista muodoista. On totta, että keskustelu rasismista ja äärioikeistosta on lisääntynyt vuodesta 2015 lähtien, kun Suomeen saapui turvapaikanhakijoita. Sen sijaan ei pidä paikkaansa, että rasismi Suomessa kumpuaisi maahanmuuton määrän vuoksi. Rasismi ei koske vain maahanmuuttajia tai maahanmuuttajataustaisia. Rasismi koskee myös rodullistettuja, Suomen etnisiä vähemmistöjä, kuten Suomen romanit ja alkuperäiskansaa saamelaisia.

Rasismilla on länsimaissa pitkät juuret. Se on aina ollut politiikan ja sorron väline. Rasismia on oikeutettu monin eri tavoin. Yksi rasismin oikeuttamisen muoto on sen uhrien syyttäminen. Se, että pääministeri toteaa rasismin kumpuavan ”hallitsemattomasta” maahanmuutosta siirtää vastuun rasismista sen uhreille, eli pakolais- ja maahanmuuttajataustaisille rodullistetuille. Tämä ei ole hyväksyttävää vuonna 2018. Suomen pääministeri ei voi siirtää vastuuta rasismista sen uhreille.

Pääministeri puhui hallitsemattomasta maahanmuutosta, jota Suomessa ei missään nimessä ole. Ei edes vuonna 2015. Suurin osa maailman pakolaisista pakenevat lähimaihinsa. Suomi ei ole nostanut pakolaiskiintiötä, vaan sitävastoin on rajoittanut turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja tehnyt suuria muutoksia maahanmuuttopolitiikassa. Lisäksi pakkopalautamme ihmisiä vaarallisiin maihin, samalla kun turvapaikkapolitikkassamme on paljon ongelmakohtia. Maahanmuuttopolitiikkamme on siis varsin hallittua ja hallitsemattomasta maahanmuutosta puhuminen on harhaanjohtavaa.

On vastuutonta toimintaa pääministeriltä antaa tämänkaltaisia lausuntoja rasismista ja maahanmuutosta. Tällaiset kannanotot lisäävät vastakkainasettelua ja rasismia. Toivomme, että pääministeri Sipilä miettii lausuntojaan ja ymmärtää, ettei rasismia saa normalisoida. Mielellämme tapaamme pääministeri Sipilän kanssa ja keskustelemme rasismin normalisoinnista.

Fem-R toivoo uutta ja inklusiivisempaa Pride-lippua

Viime päivinä on keskusteltu uudesta Pride-lipusta, joka sisällyttäisi myös sateenkaarirodullistetut ja transsukupuoliset. Me Fem-R toivomme, että ensi vuoden HelsinkiPridessa on esillä uusi inklusiivisempi ja yhdenvertaisempi Pride-lippu, joka nostaa esille myös vähemmistöt vähemmistössä.

Nykyinen Pride-lippu on vakiintunut symboli yhdenvertaisuudelle ja moni meistä samaistuu sen viestiin. On kuitenkin huomioitava, ettei lippu edusta kaikkia. Vähemmistöt vähemmistön sisällä jäävät usein marginaaliin, eikä heitä kuulla. Meidän on puhuttava rasismista ja transfobiasta, jota esiintyy sateenkaariyhteisössä. Liian moni sateenkaarirodullistettu jää yhteisön ulkopuolelle, sillä hänen etnisyyttään tai uskontoaan ei hyväksytä. Liian moni transsukupuolinen jaa sateenkaariyhteisön ulkopuolelle.

Rodullistetut ovat olleet vaiennettuja lhbtiq-yhteisössä. Meidän puolesta on puhuttu vuosien ajan ja meidän historiaamme on yritetty hiljentää. Kuka puhuu siitä, että rodullistettu transsukupuolinen Marsha P.Johnson on yksi tärkeimpiä henkilöitä, joka on vaikuttanut Priden syntyyn? Ei kukaan.

Tämän vuoden Priden teemana on ääni. Toivomme, että tänä vuonna nousee esille yhteisössä marginaalissa olevien äänet. Uusi lippu olisi symboli sille, että meitä kuunnellaan ja meidät hyväksytään. lhbtiq-rodullistetut ja transsukupuoliset ovat osa sateenkaari yhteisöä. Sateenkaariyhteisön on tarkasteltava valtarakenteita omassa yhteisössään. Vähemmistöt vähemmistön sisällä kohtaavat jatkuvasti syrjintää ja meidän on puututtava tähän. Inklusiivisempi lippu on ensimmäinen askel kohti yhdenvertaisempaa sateenkaariyhteisöä.