Helsinki Pride on jälleen täällä ja Helsingin katukuvassa liehuu vuosi toisensa jälkeen yhä useampi sateenkaarilippu, mikä rohkaisee, voimaannuttaa ja antaa tilaa kaikille niille ihmisille, jotka ovat joutuneet piilottelemaan ja häpeämään omaa elämäänsä. Silti, huolimatta kaikista sateenkaarilipuista Helsingin kaduilla, osa meistä jää edelleen näkymättömäksi aivan kuin meitä ei olisi olemassa.
Transsukupuoliset ruskeat seksityöntekijät, kuten Marsha P. Johnson, olivat keskeisessä roolissa Stonewallin mellakoissa, joissa vaadittiin lhbtiq-oikeuksien turvaamista ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan poliisiväkivallan lopettamista.
Juuri näiden mellakoiden vuoksi meillä on marsseja ympäri maailmaa, jotka tunnetaan Pridenä, mutta harva muistaa ruskeiden, mustien, sukupuolivähemmistöjen ja/tai seksityöntekijöiden merkitystä lhbtiq-oikeuksien edistämisessä. Meidät pyyhitään pois tarinoista ja huomio siirretään valkoisiin ihmisiin kirjoittamalla historia uudelleen.
Vuosien saatossa valkoiset ovat onnistuneet rakentamaan narratiivin, jossa he ovat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vankkumattomia puolustajia, kun taas ruskeat ihmiset nähdään jopa vaaraksi sateenkaariväestön turvallisuudelle ja hyvinvoinnille.
Uudessa tarinassa valkoisen miehen taakka on todellinen kuorma, jota on kannettava. Länsimaat joutuvat jatkuvasti läksyttämään afrikkalaisia ja aasialaisia maita, koska vain niissä maissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohdellaan epäinhimillisesti ja heidän ihmisoikeudet ovat vaarassa. Valkoinen narratiivi mahdollistaa sen, että jotkut voivat jopa käyttää lhbtiq-oikeuksia rasismin keppihevosena.
Narratiivissa muistutetaan usein, kuinka 72 maassa homoseksuaalisuus on edelleen rikos ja valkoisten on tehtävä asialle jotakin, koska kukaan muu ei aio tehdä asian eteen mitään. Mutta kuten Pride-historian kanssa, meidät on taas kumitettu pois ja tarinaa on kirjoitettu uudelleen. Koska miksipä valkoiset ihmiset eivät haluaisikaan unohtaa sitä, että homoseksuaalisuus on tänä päivänä rikos niin monessa maassa juuri heidän takiaan?
Siirtomaavaltojen yksi suurimpia vientituotteita Afrikkaan ja Aasiaan oli homo- ja transfobia. Homoseksuaalisuuden kriminalisointi suurimmassa osassa maailman maista on kolonialismin perintö, sillä eurooppalaiset toivat mukanaan oman lainsäädännön, jossa homoseksuaalisuus oli rikos.
Ennen heidän tuloaan monissa eri Afrikan ja Aasian kulttuureissa seksuaalisuutta käsiteltiin avoimesti ja sukupuolen moninaisuus oli luontainen osa elämää. Tätä harvoin kuitenkaan muistetaan, kun valkoisen miehen taakkaa kantava kertoo olevansa huolestunut seksuaali- ja seksuaalivähemmistöjen asemasta Nigeriassa.
Pakistanin parlamentti hyväksyi keväällä uuden translain, joka on yksi maailman edistyksellisimpiä ja ihmisoikeusperustaisimpia translakeja. Laki perustuu itsemääräämisoikeuteen eli ihminen voi itse päättää sukupuolensa ja korjata sukupuolen virallisissa henkilöpapereissa. Lisäksi Pakistanin laki mahdollistaa kolmannen vaihtoehdon juridiseksi sukupuoleksi ja suojaa transihmisiä syrjinnältä.
Suomessa taas juridisen sukupuolen vahvistaminen vaatii edelleen lisääntymiskyvyttömyyttä ja nöyryyttäviä lääketieteellisiä diagnooseja, jossa ihmisen pitää todistaa ”kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen” ja ”elävänsä tämän mukaisessa sukupuoliroolissa.”
Suomi on saanut useita suosituksia YK:lta translain uusimiseksi ja monet tahot ovat kritisoineet lakia, mutta silti Suomi on kieltäytynyt uudistamasta translakia. Suomessa transsukupuoliset pakkosterilisoidaan, mutta tästä huolimatta Suomi kokee oikeudekseen edistää ulkomailla ”jokaisen oikeutta määritellä itse oma sukupuolensa ja seksuaalisuutensa”. Suomi kantaa valkoisen miehen taakka ja haluaa pelastaa transsukupuoliset muualla maailmalla samalla, kun se itse loukkaa transihmisten oikeuksia.
Valkoisuus ei ole tae siitä, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet toteutuvat. Samalla tavalla ruskeus ei johda automaattisesti homo- tai transfobiaan. Meitä ruskeita homoja ja lesboja ja transsukupuolisia ja panseksuaaleja on olemassa, eikä meidän tarvitse kiittää olemassaolostamme tai oikeuksistamme valkoisia. Me olemme ja tulemme aina taistelemaan omien oikeuksiemme puolesta.
Tämän takia valkoisuuden normin ja rasististen rakenteiden purkaminen pitää olla yksi suomalaisten kuin muiden länsimaalaisten lhbtiq-aktivistien ja -liikkeiden tavoitteita. Sateenkaarijärjestöjen pitää haastaa valkoista narratiivia, joka mitätöi meidän saavutuksiamme ja esittää valkoisuuden ainoana vaihtoehtona lhbtiq-ihmisille.
Ilman kriittistä anti-rasistista otetta sateenkaariaktivismi ainoastaan pönkittää rasistisia valtarakenteita, jolloin valkoinen saa kuvitella olevansa sankari ja pelastaa ruskean homon. Sitä me emme kaipaa.
Nitin Sood
Fem-R:n puheenjohtaja
nitin@fem-r.fi
Kiitos kirjoitajalle tästä. Olisi kiva lukea lisää, ja syventyä tarkemmin aiheeseen.
Luin ruskeissa tytöissä tämän jutun hesan puheen jutun :
hänellä on tavoite josta en ole nähnyt keskustelua.
” Mielestäni islam tarvitsee uutta tulkintaa Koraanista ja uskonnollisista teksteistä. Meidän LHBTIQ+-taustaisten muslimien tulee olla äänekkäämpiä ja näyttää että olemme olemassa. Sain hiljattain osallistua Euroopanlaajuisen queer-muslimiverkoston tapaamiseen Alankomaissa. Se järjestettiin Hollannin muslimiqueer-järjestön, Marufin toimesta. Vaadimme queer-muslimeina muun muassa että islamin lähdetekstejä uudelleentulkitaan. Tämä näkökulma on Skandinaviassa vasta lapsenkengissä.”
miKÄ FEM R- NÄKÖKULMA tuosta ?
ihanaa pridea kaikille,
Reino, jos sinua kiinnostaa aihe, niin perehdy ihmeessä ja lue enemmän. Mutta sinun ei pitäisi pyytää muita opettamaan asioita ja tekemään työtä puolestasi (palkatta).
Lisäksi eihän tässä tekstissä puhuttu lainkaan uskonnosta. Kysymys ei kuulu tämän tekstin yhteyteen mielestäni lainkaan. Teet kaikenlaisia oletuksia ja vaatimuksia viestissäsi.
Mielestäni uskonto/sen tulkinta kuuluu aiheeseen oikein hyvin, sillä se on yleensä peruste jolla vähemmistön asemaa heikennetään.
ja setan puheenjohtaja , joka on muslimi otti aiheen esille toisessa kirjoituksessa.
esim . pakistanissa on parempi translaki kuin suomessa, mutta homojen kohdalla tilanne on päinvastainen.
Jukka, on täysin ok kysyä puolueelta puolueen kantaa yhteiskunnalliseen kysymykseen. Siinä ei pyydetä ketään tekemään mitään työtä toisen puolesta.
Tämä kirjoitus edustaa suhteellisuudentajun puutetta vailla vertaa. Pakistan on tuskin esimerkki edistyksellisestä ihmisoikeuspolitiikasta. Puhut maasta, jossa tehdään vuosittain lukuisia naisten kunniamurhia erinäisistä syistä, kuten vanhoillisten mielipiteiden arvostelemisesta tai suvun tahdon vastaisen henkilön naimisesta. Mielestäni tämä kirjoitus suorastaan vähättelee näiden ihmisten epäreiluja ja kohtuuttomia kohtaloita sekä Pakistanin vaikeaa ihmisoikeustilannetta.
Vaikuttaa siltä, että Pridesta on tullut Suomessa valtavirtaa, eikö tämä ole vain hyvä asia? Eikö olisi järkevää kääntää katsetta sinne, missä perusoikeudet ovat vielä lasten kengissä.
Suomessa yhteiskuntaa ja sen vallitsevia olosuhteita on melko helppoa arvostella joutumatta vainon tai väkivallan uhriksi. Näin asian tietysti kuuluu ollakin ja kaikki puhukoot suunsa puhtaisiksi. Huomattavasti suurempaa rohkeutta vaatii yhteiskunnallisen kritiikin esittäminen maissa kuten Pakistan, joissa poikkipuolisista sanoista joutuu helposti vastaamaan hengellään.
Tarkoituksesi on varmasti hyvä, mutta tapa jolla vertailet kirjoituksessasi näiden kahden maan ihmisoikeustilanteita on älyllisesti epärehellinen.
Reino H:n kommentti ja kysymykset ovat mielenkiintoisia.
Kyllä homo- ja trabsfobiat ovat aika pitkälle uskonnon ylläpitämiä ja aikaansaannoksia, ei suinkaan valkoisen ihonvärin, niin kuin N. Sood rasistisesgi vihjaa.
Islamin ja Käkristinuskon epäinhimilliset ideologiat eivät tunne ihonvärejä, homot ne sensijaan tunnistaa ja tuomitsevat kuolemaan.
Harmillista (ja tyypillistä) on, että uskontojen vaikutuksesta puhuttaessa kehotetaan lukemaan enemmän. Fem-R:lta kantaa kysyttäessä Jukka vihjaa, että Reino H pyytäisi näin jotain tekemään töitä palkatta. Erikoinen logiikka Jukalla.
Sateenkaarilipun alle mahtuvat kaikki. Aivan kaikki, jotka haluavat pidättäytyä korostamasta itseään yli muiden. Sitä on tasa-arvo.
en usko tämä keskustelu tulee ottamaan kovin syvällistä tai rakentavaa, sillä jotkut aiheet ovat tabuja ja tahallisen väärin ymmärryksen kohteita.
On tyyppllistä syyttää aina ulkopuolista omista ongelmista. mutta tilanetta voidaan vaan parantaa jos pystytään näkemään omassa toiminassa korjattavaa.
tuntuu että siihen ei olla halukkaita.