Fem-R vaatii Finnkinoa lopettamaan perussuomalaisten rasistisen vaalivideon esittämisen

Finnkino esittää elokuvateattereissaan perussuomalaisten vaalivideon, jossa ruskeita ja mustia ihmisiä rodullistetaan esittämällä heidät väkivaltaisena uhkana Suomen turvallisuudelle. Videossa väitetään, että rodullistettujen ihmisten takia naiset ja lapset eivät voi enää kävellä kaduilla Suomessa. Perussuomalaisten video ylläpitää vaarallisia ja haitallisia oletuksia rodullistetuista ihmisistä, joiden seurauksena oikeutetaan rodullistettuihin kohdistuvaa syrjintää, vihapuhetta ja väkivaltaa.

Videon esittäminen Finnkinon elokuvateatterissa normalisoi yhteiskunnassa esiintyvää rasismia, joka ajaa rodullistetut ihmiset marginaaliin ja aiheuttaa turvattomuutta rodullistettujen keskuudessa. Fem-R vaatii Finnkinoa välittömästi lopettamaan rasistisen videon esittämisen, koska sen sisältämä väkivalta ja rasismi vaarantavat ruskeiden ja mustien suomalaisten turvallisuuden.

“Finnkinon päätös esittää perussuomalaisten video on viimeisin osoitus muuttuvasta yhteiskunnastamme, jossa rasismi arkipäiväistyy ja on osa jokapäiväistä politiikkaa. Yrityksen mukaan demonisoivaa ja poliittista väkivaltaa sisältävää teos on sama asia, kuin muiden puolueiden vaalikampanjat. Tällainen ajattelutapa on askel lähemmäksi sellaista todellisuutta, jossa rasismi ei ainoastaan ole arkipäiväistä, mutta jopa oikeutettua”, sanoo Fem-R:n toinen puheenjohtaja Nitin Sood.

“Yleisöllä ei ole mahdollisuutta valita mainoksia, joita näkee elokuviin mennessä. Se tarkoittaa, että monet rodullistetut ihmiset joutuvat katsomaan teattereissa, kuinka heidät esitetään hirviöinä ja uhkana suomalaiselle yhteiskunnalle. Monet näistä ihmisistä ovat asuneet ja eläneet koko elämänsä Suomessa, mutta Finnkinon esittämä mainos esittää heidät ulkopuolisina omassa kotimaassaan. Tällaisella toiminnalla Finnkino on osallisena rasismin normalisoitumiseen”, kommentoi Fem-R:n puheenjohtaja Aurora Lemma.

“Perussuomalaiset esittää videossaan rodullistetut ihmiset uhkana naisten ja lasten turvallisuudelle. Kyseessä on puolue, joka on johdonmukaisesti vastustanut naisten ja muiden vähemmistöjen oikeuksien turvaamista esimerkiksi äänestämällä tasa-arvoista avioliittolakia vastaan ja torjumalla suostumusperustaisen lainsäädännön sekä translain uudistuksen. Tästä huolimatta heidän mielestään rodullistetut ihmiset tekevät Suomesta turvattoman naisille”, Fem-R:n puheenjohtajat jatkavat.

Fem-R vaatii Finnkinoa lopettamaan videon esittämisen elokuvateattereissaan. Minkään yhteiskunnallisen toimijan ei pidä toimia alustana rasismille. Lisäksi Fem-R suosittelee, että yritys laatii eettisen mainonnan periaatteet, jotta Finnkino ei tulevaisuudessa enää näyttäisi rasistista, sekstistä, homo- ja transfobista tai muutoin syrjivää materiaalia.

Naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia – moninaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan on loputtava

Luku on pöyristyttävä: noin 700 000. Niin moni suomalaisnainen on ollut väkivaltaisessa parisuhteessa. Tämä tarkoittaa lähes joka kolmatta naista.

Tiedämme, että näin ei voi eikä saa jatkua.

Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen merkittävin ihmisoikeusloukkaus. Nainen joutuu kumppaninsa surmaamaksi kolme kertaa useammin kuin mies. Tiesitkö, että maamme toiseksi yleisin henkirikostyyppi on parisuhdekumppanin tai entisen kumppanin surmaama nainen?

Tutkimukset kertovat lisäksi, että maahanmuuttajanaiset ja vammaiset naiset ovat muita naisia alttiimpia kokemaan väkivaltaa.

Naisjärjestöjen Keskusliitto vaatii tulevalta hallitukselta järeitä toimia moninaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi. Haluamme, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston sopimus toimeenpannaan täysimääräisesti.Tämä tarkoittaa, että päättäjät alkavat vihdoin priorisoida naisten oikeuksia puheiden lisäksi myös poliittisissa valinnoissa. Jotta väkivaltaa voidaan estää tehokkaasti, tarvitaan työhön riittävästi rahaa, laadukasta koulutusta viranomaisille sekä järjestöjen roolin ja rahoituksen vahvistamista.

Väkivallan ehkäisy ja väkivallan uhrien palvelut on suunniteltava siten, että Suomessa jokainen nainen saa elää vailla pelkoa väkivallasta.

Kun puhutaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan uhreille tarkoitetuista palveluista, on ensiarvoisen tärkeää, että palveluverkoston järjestämisessä kiinnitetään huomiota paitsi palvelujen sukupuolierityisyyteen myös naisten moninaisuuteen.Palvelut täytyy turvata jokaiselle: lapsille ja nuorille, ikääntyville naisille, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille, vammaisille naisille ja maahanmuuttajanaisille. Palveluiden täytyy olla saatavilla ilman ajanvarausta, sosiaaliturvatunnusta, rahaa tai suomen kielen taitoa asuinpaikasta riippumatta.

Tilanne ei korjaannu toiveajattelulla. Poliittisessa päätöksenteossa on tunnistettava ja tunnustettava jatkossa entistä paremmin eri taustoista tulevien naisten tilanteet ja ne intersektionaaliset risteyskohdat, joissa väkivallan tai syrjinnän uhka on keskimääräistä korkeampi. Muun muassa tämän takia on välttämätöntä, että erilaisten naisten edustus turvataan kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Moninaisten naisten osaamista on hyödynnettävä, kun yhteiskunnallisia uudistuksia suunnitellaan ja toteutetaan. Se on paitsi naisten myös koko yhteiskunnan etu.

Yhdessä saamme moninaiset äänemme kuuluviin!

Eva Biaudet
Puheenjohtaja
Naisjärjestöjen Keskusliitto

Vuonna 1911 perustettu Naisjärjestöjen Keskusliitto on sukupuolten tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö. Naisjärjestöjen Keskusliittoon kuuluu 60 jäsenjärjestöä, joissa on yhteensä yli 400 000 jäsentä. Keskusliitto toimii naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien edistämiseksi yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa

23 ihmisoikeusjärjestön allekirjoittama essee: Seksuaalirikokset ja poliittisten pisteiden keräily

Kaikki seksuaalinen hyväksikäyttö on väärin ja tuomittavaa – tekijästä riippumatta. Seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan uhriksi joutuu ympäri maailmaa joka päivä tuhansia lapsia, tyttöjä ja poikia, naisia, miehiä ja muunsukupuolisia. Seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa valtavasti kärsimystä globaalisti. Siksi aiheesta Suomessa virinnyt julkinen keskustelu on erittäin tärkeä. Samaan aikaan on valitettavaa, että keskustelu on ollut hyvin yksiulotteista ja leimaavaa. Keskustelussa väkivaltaa kokeneiden äänet ovat jääneet huomiotta, eikä hyväksikäytön arkipäiväistä ja rakenteellista luonnetta ole käsitelty riittävästi. Haluamme kirjoituksellamme osoittaa tukemme kaikille seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan uhreille ja kannustaa kaikkia vastuulliseen ja väkivallan kokemuksia kunnioittavaan keskusteluun.

Hyväksikäyttö ei ole uusi ilmiö. Lapsiin kohdistuva henkinen ja fyysinen väkivalta ja heidän kehojensa seksualisointi on ollut aina osa suomalaista yhteiskuntaa, paljon ennen internetiä ja kansalaisuudesta riippumatta. Alamme myös aiempaa paremmin tunnistaa, ettei seksuaalinen väkivalta kohdistu vain naisoletettuihin ja kuinka erilaiset häirinnät muodot kasautuvat esimerkiksi LHBTIQ-ihmisille. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja väkivallasta ei edelleenkään puhuta tarpeeksi – ei perheissä, yhteisöissä tai yhteiskunnassa.

Suomessa tapahtuu vuosittain lähes tuhat raiskausta ja suunnilleen saman verran lapsen seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia – ja tässä luvussa mukana ovat vain tapaukset, jotka ilmoitetaan poliisille. Tiettyjen kansallisuuksien korostuminen tilastoissa on tosiasia, mutta väkivaltatilastojen selittäminen kulttuurilla patologisoi yksilön kulttuurinsa vankina toimivaksi jäseneksi ja esittää sen jäsenet automaattisena turvallisuusuhkana ja potentiaalisena raiskaajana. Seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan kytkeminen ainoastaan maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin estää käsittelemästä sitä, että nämä ilmiöt ovat rakenteellisia yhteiskuntamme osia. Suomi on tunnetusti kärkipaikoilla myös sukupuolittuneen väkivallan EU-laajuisissa tilastoissa.

Yhteiskunnan syvärakenteet eivät ole muuttuneet, vaikka vaikenemisen kulttuuria on viime aikoina ryhdytty aktiivisesti murtamaan. #metoo on ollut väylä tehdä näkyväksi sitä, kuinka moni on kokenut lähentelyä ja pahimmillaan törkeää seksuaalista väkivaltaa. Hyväksikäyttöä vastaan olisi voitu ottaa vakavasti ja äänekkäästi kantaa juuri #metoo-kampanjan yhteydessä. Vaatimukset raiskaustuomioiden koventamisesta, tuki- ja turvapalvelujen lisäämisestä ja lainsäädännön muuttamisesta uhria suojaavaksi ovat kuitenkin kaikuneet kuuroille korville vuosikymmeniä.

Tämänhetkisen keskustelun pinnallisuus ja sen muukalaisvihamielinen pohjavire eivät jää epäselväksi kenellekään, joka on kuluneina vuosina tai vuosikymmeninä pohtinut sitä, miksi seksuaaliseen väkivaltaan ei tässä yhteiskunnassa suhtauduta vakavasti. On oireellista, että jo pitkään vaaditun seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisen käynnistämiseksi tarvittiin rasistissävytteinen spektaakkeli, jossa hyväksikäyttäjäksi on nimetty ja mielletty ulkopuolinen.

Hyväksikäytetyillä ja haavoittuvassa asemassa olevilla ei edelleenkään ole ääntä tässä keskustelussa. Heidän puolestaan puhuvat nyt poliittisia irtopisteitä hakevat tahot, joita sukupuolten tasa-arvon edistäminen, seksuaalinen väkivalta ja sitä ylläpitävien rakenteiden purkaminen ei muissa yhteyksissä kiinnosta. Nämä tahot ovat myös torpanneet niitä toimenpideyrityksiä, joilla on pyritty edistämään koulutus- ja työllistymispolkuja ja mielenterveyspalveluiden saatavuutta, eli rakentaa maahanmuuttaneiden edellytyksiä olla osa tätä yhteiskuntaa.

Kollektiivisen hysterian lietsomisesta ovat vastuussa poliitikot läpi poliittisen kentän, samoin kuin media, joka on levittänyt osin sensaatiohakuisesti rakennettuja uutisia ilman riittävää taustoitusta. Seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön nouseminen valtakunnan puheenaiheeksi voi kuitenkin myös versoa hyvää. Oikeusministeri on vihdoin käynnistämässä seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen, jonka keskeisiä elementtejä ovat kauan vaadittu suostumusperiaate sekä alle 16-vuotiaiden seksuaalisten hyväksikäyttöjen katsominen raiskauksiksi.

Emme voi kuitenkaan tuudittautua illuusioon siitä, että kysymykset tasa-arvosta ja oikeudesta koskemattomuuteen otettaisiin nyt vakavasti. Jos näihin asioihin reagoidaan ainoastaan maahanmuutosta käytävän keskustelun yhteydessä, tulee aihe painumaan maan alle jälleen, kun tekijät ovat valkoisia suomalaisia. Meidän on pidettävä huoli siitä, että sukupuolittuneen väkivallan kitkemiseksi tehdään konkreettisia toimia. Istanbulin sopimuksen täysimääräinen toteuttaminen ja sille riittävien resurssien jakaminen olisi ensimmäinen askel. Emme voi enää antaa erinäisten poliittisten tahojen kaapata keskustelua naisten asemasta. Silloin se nousee pinnalle vain, kun väkivaltaa kokeneiden kärsimykset hyödyttävät rasistista nationalistista agendaa.

Allekirjoittajat
Anti-Racism Media Activist Alliance (ARMA)
ARF (Anti-Racist Forum)
Critical Race Studies Network Finland
Fem-R (Feministinen ja antirasistinen kansalaisjärjestö)
ETMU ry (Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura)
Heseta ry
Kotimajoitusverkosto
Liikkukaa – Sports For All
Naisasialiitto Unioni ry
Miehet ry
Monika-Naiset liitto ry
Rasisminvastainen tutkijaverkosto Raster
Ruskeat tytöt
SahWira Africa international ry
Seta ry
Siitä viis – tutkijakollektiivi
Sopu ja Bahar -työ / Loisto setlementti ry
Sukupuolentutkimuksen seura
Suostumus2018
Trasek ry
Tutu ry (turvapaikanhakijoiden tuki ry)
Vapaa Liikkuvuus verkosto
We see you ry

Poliisi ei saa työssään vahvistaa rasistisia stereotypioita

Helsingin poliisi järjesti yhdessä Helsingin kaupungin kanssa paperittomuutta käsittelevän seminaarin. Seminaarissa olleet ihmisoikeusaktivistit ovat jakaneet kuvia koulutusmateriaaleista, jotka ovat erittäin rasistisia ja järkyttäviä. Materiaalit liittyivät ulkomaalaisvalvontakoulutukseen, jonka piti komisario Heli Aaltonen. Koulutusmateriaaleissa paperittomat rodullistetut on jaettu “seitsemään veljekseen”, jossa heitä käsitellään rasististen stereotypioiden kautta. Kuvaukset paperittomista pohjaavat rasistisiin ennakkoluuloihin rodullistetuista, esimerkiksi somaleista ja aasialaisista.

Tällaista toimintaa ei voi hyväksyä. Paperittomuus on vakava aihe, joka koskettaa tavallisia ihmisiä, jotka ovat joutuneet epäinhimilliseen asemaan. Aihetta tulee käsitellä sensitiivisesti eikä rasististen mielikuvien tai parodian kautta, niin kuin tässä tapauksessa “seitsemän veljestä” on.

Viime vuosina on käyty erittäin paljon keskustelua poliisin harjoittamasta laittomasta etnisestä profiloinnista. Julkisuuteen on tullut monia tapauksia esille, joissa poliisi on käyttäytynyt rasistisesti rodullistettua ihmistä kohtaan. LongPlay julkaisi artikkelin, jossa paljastettiin, että poliisilla on 2800 jäsenen Facebook-ryhmä, joissa käytiin erittäin rasistista keskustelua rodullistetuista. Kaiken tämän lisäksi, nyt poliisi järjestää koulutuksen, jossa sen koulutusmateriaalit pohjaavat rasistisiin ennakkoluuloihin. Poliisi on instituutiona kertonut, että se käy jatkuvasti sisäistä keskustelua siitä, miksi vähemmistöt ja rodullistettujen luottamus poliisiin on alhaista.  Kuinka poliisilla on vielä varaa kysyä, miksi rodullistetut eivät pysty luottamaan poliisiin? Olisiko nyt vihdoin ja viimein peiliin katsomisen paikka?

Koulutuksen jälkeen Helsingin poliisi twiittasi, että he tekevät päivittäin työtä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja kertoivat, että heidän tarkoitus oli “esitellä ulkomaalaisvalvonnassa esille tulleita esimerkkitapauksia Aleksis Kiven päivän teeman kautta. Poliisi ei missään nimessä halua vahvistaa rasistisia stereotypioita.”

Tässä ei ole halusta kyse, eikä Aleksis Kivestä. Tässä on kyse siitä, että on tehty valinta, joka vahvistaa rasistisia stereotypioita. Tämä ei ole mikään selitys sille, miksi juuri näin on päätetty toimia. Vaadimme Helsingin poliisilta kunnollista anteeksipyyntöä. Näin ei voi enää jatkua.

Fem-R: Median tuottama maahanmuuttokeskustelu ylläpitää rasismia — kannanotto Ylen uutiseen maahanmuutosta ja sen kuvastoon

Fem-R peräänkuuluttaa medialta vastuullisempaa ja asiakeskeisempää maahanmuuttokeskustelua, jossa ruskeat ihmiset eivät ole ainoastaan passiivisia kohteita, joista valkoiset ihmiset puhuvat. Ylen uusin artikkeli koskien maahanmuuttoa (Yle selvitti puolueiden maahanmuuttonäkemykset: Suurin osa lisäisi paperittomien palveluita – vain kaksi puoluetta kieltäisi naisilta burkat) jatkaa vanhaa kaavaa, jossa maahanmuuttokeskustelussa sivuutetaan kokonaan rodullistettujen omat huolenaiheet ja keskitytään pohtimaan maahanmuuttoa lähtökohtaisesti valkoisesta näkökulmasta.

Fem-R:n puheenjohtaja Brigita Krasniqi kertoo: “Ylen artikkelissa käsitellään edustakuntapuolueiden kantoja maahanmuuttoon, mutta se jättää käsittelemättä keskeisiä aiheita, jotka ovat erityisen tärkeitä yhdenvertaisuuden ja rodullistettujen suomalaisten kannalta. Toimittaja ei ole kysynyt puolueiden mielipidettä esimerkiksi lakialoitteeseen, jolla kielletään järjestäytynyt rasismi tai pitäisikö kotouttamiseen panna lisäresursseja. Sen sijaan artikkelissa selvitetään puolueen kantoja burkan kieltämiseen, joka ei ole ajankohtainen tai poliittisesti relevantti aihe. Fem-R painottaa, että toimittajan valinta kysyä burkasta, mutta ei rasismista, osoittaa kuinka media ohjaa yhteiskunnallista keskustelua.”

Fem-R:n toinen puheenjohtaja Nitin Sood jatkaa: “Suomalainen media on mukisematta omaksunut äärioikeiston käyttämän retoriikan, jota toistetaan varauksetta. Median tuottama maahanmuuttokeskustelu ylläpitää rasistista asetelmaa, jossa meidät rodullistetut tehdään näkymättömäksi ja meiltä riistetään meidän toimijuus puhumalla meistä ilman meitä. Medialla on valtava rooli yhteiskunnallisten asenteiden muokkaamisessa, mutta tällä hetkellä suomalainen media epäonnistuu täydellisesti käsittelemään maahanmuuttoa vastuullisesti ja toiseuttamatta. Jokainen maahanmuuttokeskustelu, jonne kutsutaan ns. maahanmuuttokriittinen henkilö, on erävoitto rasismille.”

Fem-R tuomitsee yksiselitteisesti artikkelissa käytetyn alkuperäisen kuvaston, jolla lietsotaan vastakkainasettelua ja luodaan uhkakuvia niqabia käyttävistä ihmisistä. Kuvassa niqabiin pukeutunut ihminen on asettu kaikkien puoluejohtajien keskelle. Kuvaston tarkoituksena on selvästi herätellä tunteita ja luoda mielikuvaa, että tämä ihminen on maahanmuuton ilmentymä. Hänestä on tehnyt ulkopuolinen ja juuri häneen pitäisi ottaa kantaa, kun keskustellaan maahanmuutosta. Fem-R huomauttaa, että niqabia käyttävä ihminen voi olla yhtälailla suomalainen kuin ihminen, joka ei käytä niqabia.

Kuvan käyttö oli vastuutonta journalistista toimintaa Yleltä, joka on myöhemmin poistanut kuvan ja korvannut sen uudella kuvastolla. Fem-R kuitenkin arvostelee, ettei artikkelin lopussa mainita kuvan muuttamisesta ja kerrota syytä vaihdolle. Uusi kuva on myös ongelmallinen. Se asettaa ruskeat miehet keskiöön, mikä voimistaa mielikuvaa siitä, että kaikki maahanmuuttajat olisivat ruskeita ihmisiä. Fem-R toivoo, että media kiinnittää tarkemmin huomiota visuaaliseen kuvastoon, jota käytetään maahanmuuttokeskustelun yhteydessä.

Fem-R kehottaa suomalaista mediaa kriittisesti peilaamaan, millä tavoin se raportoi, uutisoi ja kertoo maahanmuutosta. Miksi artikkelissa käytetään termiä maahanmuuttokriittinen ja mitä se oikein tarkoittaa? Kenestä me oikein puhumme, kun viittaamme maahanmuuttajiin? Välitämmekö maahanmuuttokeskustelussa valkoisista ruotsalaisista, jotka muuttavat Suomeen vai viittaammeko maahanmuutolla yksinomaan rodullistettuihin ihmisiin? Kun ajankohtaisohjelmaan kutsutaan ns. maahanmuuttokriittinen, mihin me oikein pyrimme kutsumalla hänet keskusteluun ja minkälaista yhteiskuntaa silloin oikeastaan olemme luomassa? Lopuksi Fem-R muistuttaa mediaa, että suomalaiset rodullistetut ovat äänestäjiä sekä osa suomalaista yhteiskuntaa ja kehottaa tekemään journalismia myös heitä varten.

Pääministeri Sipilä normalisoi rasismia – kannanotto pääministeri Sipilän kommentteihin Ylen Ykkösaamussa

Fem-R arvostelee pääministeri Sipilän kommentteja rasismin ja äärioikeiston noususta Euroopassa. Pääministerin mukaan rasismin nousu johtuu “hallitsemattomasta” maahanmuutosta.

Viime vuosina on käyty keskustelua rasismista ja sen erilaisista muodoista. On totta, että keskustelu rasismista ja äärioikeistosta on lisääntynyt vuodesta 2015 lähtien, kun Suomeen saapui turvapaikanhakijoita. Sen sijaan ei pidä paikkaansa, että rasismi Suomessa kumpuaisi maahanmuuton määrän vuoksi. Rasismi ei koske vain maahanmuuttajia tai maahanmuuttajataustaisia. Rasismi koskee myös rodullistettuja, Suomen etnisiä vähemmistöjä, kuten Suomen romanit ja alkuperäiskansaa saamelaisia.

Rasismilla on länsimaissa pitkät juuret. Se on aina ollut politiikan ja sorron väline. Rasismia on oikeutettu monin eri tavoin. Yksi rasismin oikeuttamisen muoto on sen uhrien syyttäminen. Se, että pääministeri toteaa rasismin kumpuavan ”hallitsemattomasta” maahanmuutosta siirtää vastuun rasismista sen uhreille, eli pakolais- ja maahanmuuttajataustaisille rodullistetuille. Tämä ei ole hyväksyttävää vuonna 2018. Suomen pääministeri ei voi siirtää vastuuta rasismista sen uhreille.

Pääministeri puhui hallitsemattomasta maahanmuutosta, jota Suomessa ei missään nimessä ole. Ei edes vuonna 2015. Suurin osa maailman pakolaisista pakenevat lähimaihinsa. Suomi ei ole nostanut pakolaiskiintiötä, vaan sitävastoin on rajoittanut turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja tehnyt suuria muutoksia maahanmuuttopolitiikassa. Lisäksi pakkopalautamme ihmisiä vaarallisiin maihin, samalla kun turvapaikkapolitikkassamme on paljon ongelmakohtia. Maahanmuuttopolitiikkamme on siis varsin hallittua ja hallitsemattomasta maahanmuutosta puhuminen on harhaanjohtavaa.

On vastuutonta toimintaa pääministeriltä antaa tämänkaltaisia lausuntoja rasismista ja maahanmuutosta. Tällaiset kannanotot lisäävät vastakkainasettelua ja rasismia. Toivomme, että pääministeri Sipilä miettii lausuntojaan ja ymmärtää, ettei rasismia saa normalisoida. Mielellämme tapaamme pääministeri Sipilän kanssa ja keskustelemme rasismin normalisoinnista.

Fem-R toivoo uutta ja inklusiivisempaa Pride-lippua

Viime päivinä on keskusteltu uudesta Pride-lipusta, joka sisällyttäisi myös sateenkaarirodullistetut ja transsukupuoliset. Me Fem-R toivomme, että ensi vuoden HelsinkiPridessa on esillä uusi inklusiivisempi ja yhdenvertaisempi Pride-lippu, joka nostaa esille myös vähemmistöt vähemmistössä.

Nykyinen Pride-lippu on vakiintunut symboli yhdenvertaisuudelle ja moni meistä samaistuu sen viestiin. On kuitenkin huomioitava, ettei lippu edusta kaikkia. Vähemmistöt vähemmistön sisällä jäävät usein marginaaliin, eikä heitä kuulla. Meidän on puhuttava rasismista ja transfobiasta, jota esiintyy sateenkaariyhteisössä. Liian moni sateenkaarirodullistettu jää yhteisön ulkopuolelle, sillä hänen etnisyyttään tai uskontoaan ei hyväksytä. Liian moni transsukupuolinen jaa sateenkaariyhteisön ulkopuolelle.

Rodullistetut ovat olleet vaiennettuja lhbtiq-yhteisössä. Meidän puolesta on puhuttu vuosien ajan ja meidän historiaamme on yritetty hiljentää. Kuka puhuu siitä, että rodullistettu transsukupuolinen Marsha P.Johnson on yksi tärkeimpiä henkilöitä, joka on vaikuttanut Priden syntyyn? Ei kukaan.

Tämän vuoden Priden teemana on ääni. Toivomme, että tänä vuonna nousee esille yhteisössä marginaalissa olevien äänet. Uusi lippu olisi symboli sille, että meitä kuunnellaan ja meidät hyväksytään. lhbtiq-rodullistetut ja transsukupuoliset ovat osa sateenkaari yhteisöä. Sateenkaariyhteisön on tarkasteltava valtarakenteita omassa yhteisössään. Vähemmistöt vähemmistön sisällä kohtaavat jatkuvasti syrjintää ja meidän on puututtava tähän. Inklusiivisempi lippu on ensimmäinen askel kohti yhdenvertaisempaa sateenkaariyhteisöä.

An Open Letter to Plan International regarding Plan Finland’s ”Maternity wear for a 12-year old”-campaign

AN OPEN LETTER TO PLAN INTERNATIONAL
By, Fem-R

Dear Plan International,

We are writing this letter because one of our aim as an organisation is to influence and encourage other organisations and institutions working in multicultural, in this case development, field to implement feminist and anti-racist principles in their work. We feel that, as the following shows, there is still a lot of work to be done when it comes to seeing these principles truly be represented in the organisations in question.

Last fall Plan International Finland released a campaign that aimed at raising awareness of childhood pregnancies. The campaign portrayed a pregnant 12-year-old black Zambian girl named Fridah in maternity clothes. The clothes were designed by a Finnish fashion designer Paola Suhonen and the campaign photographs were taken by Meeri Koutaniemi. Both Suhonen and Koutaniemi are renowned and celebrated in their respective fields (of design and photography). According to Plan International Finland the idea of the campaign was to create a maternity collection that shouldn’t exist. In the campaign making of video (now deleted by Plan Finland) Paola Suhonen describes that the design of the clothes was to portray a “Hampton’s feel”. Also in the video the black girl, Fridah, whose tragedy is supposed to bring light to the whole issue in question, is paradoxically on a “supporting role” only to highlight the presence and work of the two white celebrity women.

The most vocal critic of the campaign has been dr. Faith Mkwesha, a researcher in gender studies at Åbo Academi University and Executive director of the non-profit organisation Sahwira Africa. In her article “Why were we not outraged? #ProtectBlackGirlsToo” published on the online media Ruskeat tytöt, dr. Mkwesha writes that:

“The failure to see African black girls as children who deserve protection is evident and seems to become a habit. This can be seen as dehumanizing the traumatized girl. It is racist because it perpetuates prejudices and negative stereotypes of black girls and women as hypersexualized and promiscuous.”

We at Fem-R agree with dr. Mkwesha that the campaign represents a narrative which is colonialist and racist. Adding to that, it raises the question does Plan International Finland understand all aspects of their obligation to

“Prevent harm and keep children and young people safe and protected” (Plan International’s website)

We feel that Plan International Finland has failed to truly understand and implement necessary actions according to the critique raised by dr. Mkwesha and others about the campaign. Also we are concerned whether Plan International Finland is able to see the consequences of their work on racialised and brown people both in Finland and the Global South.

So we ask:

Is Plan International aware of the content of the campaign in question and does it consider the campaign to represent the values of the organisation?

If so, is Plan International aware of the criticism Plan International Finland has received considering the campaign and given that it is aware, is Plan International satisfied with Plan International Finland’s utterly insufficient response to the critique?

Plan International Finland defended portraying Fridah in the campaign by saying that they had asked the permission from Fridah herself and also from her parents. Is this really a sufficient argument for Plan International? How does Plan International morally justify using people in their advertising campaigns that are dependent of financial and other aid provided by Plan International to their communities?

It is time that the actors working in the field of development aid take true responsibility of the imagery and narratives of racialised people that they portray in their campaigns. We no longer are willing to accept to see brown and racialised people presented as passive beings filled with problems. The world faces grave issues and there are people all over the world that live under circumstances that demand attention. The moral accountability that the “aid giver” faces must be held on a very high standard.

It is absolutely crucial that Plan International and other organisations like it go through the critique they receive very carefully and take necessary actions and make necessary changes according to that critique. Especially, taking in consideration the historical context, when it comes from brown and racialised people.

Tasa-arvo on meidän kaikkien asia – kannanotto oikeusministeri Antti Häkkäsen lausuntoon Etnofoorumissa

Fem-R arvostelee oikeusministeri Antti Häkkäsen päätöstä korostaa 22.5.2018 Etnisten suhteiden foorumissa, että uskonto tai kulttuuri eivät oikeuta perusoikeuksien loukkaamiseen. Oikeusministeriön tiedotteen mukaan monimuotoisuus ei tarkoita, että Suomi sallisi rinnakkaisyhteisöjä, joissa esimerkiksi uskonnollisesta tai kulttuurisesta toiminnasta johtuen naisten ja tyttöjen oikeudet eivät täysin toteutuisi.

Tällaiset lausunnot vahvistavat ennakkoluuloja, joiden mukaan tietyt uskonnot, kuten islam, ja ihmisryhmät ovat uhka. Suomalainen kulttuuri näyttäytyy tasa-arvoisena kulttuurina, jossa naisten ja tyttöjen oikeudet ovat täysin toteutuneet. Toisissa kulttuureissa taas harjoitetaan pakkoavioliittoja ja naisten sukuelinten silpomista, mitä Häkkänen ei missään nimessä sallisi Suomessa. Näin rakennetaan mielikuvaa rodullistetuista, jotka eivät hyväksy naisten oikeuksia tai halua kätellä naisia.

Fem-R:n puheenjohtaja Nitin Sood korostaa: “On valitettavaa, kuinka oikeusministeri Häkkänen luennoi pääosin rodullistetuista koostuvalle yleisölle naisten oikeuksista ja korostaa juuri nimenomaan meille, ettei naisten ja tyttöjen oikeuksien loukkaamista sallittaisi. Häkkäsen puheen teemana oli Vaikuttajana Suomessa. Olisiko oikeusministeri kertonut naisten oikeuksista valkoiselle yleisölle saman teeman parissa?”

Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille, mutta naisten ja tyttöjen oikeuksista keskustellaan usein ainoastaan maahanmuuttokeskustelun yhteydessä. Tällöin heidän ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia käytetään keppihevosena rasismille ja syrjinnän oikeuttamiseen. Tällaisella puheella luodaan ajatus siitä, että Suomen tasa-arvo-ongelmat johtuisivat nimenomaan rodullistetuista ihmisistä”, jatkaa Nitin Sood.

Fem-R näkee oikeusministerin kommentit sellaisina, jotka luovat vastakkainasettelua eri väestöryhmien ja vähemmistöjen välille. Fem-R:n puheenjohtaja Brigita Krasniqi toteaa: “Sen sijaan, että viestitään, että Suomen tasa-arvo-ongelmat johtuvat etnisistä ja uskonnollisista vähemmistöistä, olisi parempi käyttää solidaarista retoriikkaa. Sellaista kieltä, joka ei alleviivaa toiseutta; jossa ei ole “meitä” ja “heitä” vaan ihmisiä, jotka jakavat samat huolet ja tekevät töitä yhdessä paremman Suomen eteen.”

Fem-R ei hyväksy pakkoavioliittoja ja naisten sukuelinten silpomista. Samalla Fem-R tuomitsee retoriikan, jossa rodullistetut esitetään uhkana tasa-arvolle. Brigita Krasniqi lisää: “Kaikissa kulttuureissa esiintyy tasa-arvoon liittyviä ongelmia. Meidän on yhdessä pyrittävä purkaa syrjiviä ja sortavia rakenteita, eikä vain osoittaa syyttävällä sormella muita ja luoda uhkakuvia. Tasa-arvo on meidän kaikkien asia.”