An Open Letter to Plan International regarding Plan Finland’s ”Maternity wear for a 12-year old”-campaign

AN OPEN LETTER TO PLAN INTERNATIONAL
By, Fem-R

Dear Plan International,

We are writing this letter because one of our aim as an organisation is to influence and encourage other organisations and institutions working in multicultural, in this case development, field to implement feminist and anti-racist principles in their work. We feel that, as the following shows, there is still a lot of work to be done when it comes to seeing these principles truly be represented in the organisations in question.

Last fall Plan International Finland released a campaign that aimed at raising awareness of childhood pregnancies. The campaign portrayed a pregnant 12-year-old black Zambian girl named Fridah in maternity clothes. The clothes were designed by a Finnish fashion designer Paola Suhonen and the campaign photographs were taken by Meeri Koutaniemi. Both Suhonen and Koutaniemi are renowned and celebrated in their respective fields (of design and photography). According to Plan International Finland the idea of the campaign was to create a maternity collection that shouldn’t exist. In the campaign making of video (now deleted by Plan Finland) Paola Suhonen describes that the design of the clothes was to portray a “Hampton’s feel”. Also in the video the black girl, Fridah, whose tragedy is supposed to bring light to the whole issue in question, is paradoxically on a “supporting role” only to highlight the presence and work of the two white celebrity women.

The most vocal critic of the campaign has been dr. Faith Mkwesha, a researcher in gender studies at Åbo Academi University and Executive director of the non-profit organisation Sahwira Africa. In her article “Why were we not outraged? #ProtectBlackGirlsToo” published on the online media Ruskeat tytöt, dr. Mkwesha writes that:

“The failure to see African black girls as children who deserve protection is evident and seems to become a habit. This can be seen as dehumanizing the traumatized girl. It is racist because it perpetuates prejudices and negative stereotypes of black girls and women as hypersexualized and promiscuous.”

We at Fem-R agree with dr. Mkwesha that the campaign represents a narrative which is colonialist and racist. Adding to that, it raises the question does Plan International Finland understand all aspects of their obligation to

“Prevent harm and keep children and young people safe and protected” (Plan International’s website)

We feel that Plan International Finland has failed to truly understand and implement necessary actions according to the critique raised by dr. Mkwesha and others about the campaign. Also we are concerned whether Plan International Finland is able to see the consequences of their work on racialised and brown people both in Finland and the Global South.

So we ask:

Is Plan International aware of the content of the campaign in question and does it consider the campaign to represent the values of the organisation?

If so, is Plan International aware of the criticism Plan International Finland has received considering the campaign and given that it is aware, is Plan International satisfied with Plan International Finland’s utterly insufficient response to the critique?

Plan International Finland defended portraying Fridah in the campaign by saying that they had asked the permission from Fridah herself and also from her parents. Is this really a sufficient argument for Plan International? How does Plan International morally justify using people in their advertising campaigns that are dependent of financial and other aid provided by Plan International to their communities?

It is time that the actors working in the field of development aid take true responsibility of the imagery and narratives of racialised people that they portray in their campaigns. We no longer are willing to accept to see brown and racialised people presented as passive beings filled with problems. The world faces grave issues and there are people all over the world that live under circumstances that demand attention. The moral accountability that the “aid giver” faces must be held on a very high standard.

It is absolutely crucial that Plan International and other organisations like it go through the critique they receive very carefully and take necessary actions and make necessary changes according to that critique. Especially, taking in consideration the historical context, when it comes from brown and racialised people.

Tasa-arvo on meidän kaikkien asia – kannanotto oikeusministeri Antti Häkkäsen lausuntoon Etnofoorumissa

Fem-R arvostelee oikeusministeri Antti Häkkäsen päätöstä korostaa 22.5.2018 Etnisten suhteiden foorumissa, että uskonto tai kulttuuri eivät oikeuta perusoikeuksien loukkaamiseen. Oikeusministeriön tiedotteen mukaan monimuotoisuus ei tarkoita, että Suomi sallisi rinnakkaisyhteisöjä, joissa esimerkiksi uskonnollisesta tai kulttuurisesta toiminnasta johtuen naisten ja tyttöjen oikeudet eivät täysin toteutuisi.

Tällaiset lausunnot vahvistavat ennakkoluuloja, joiden mukaan tietyt uskonnot, kuten islam, ja ihmisryhmät ovat uhka. Suomalainen kulttuuri näyttäytyy tasa-arvoisena kulttuurina, jossa naisten ja tyttöjen oikeudet ovat täysin toteutuneet. Toisissa kulttuureissa taas harjoitetaan pakkoavioliittoja ja naisten sukuelinten silpomista, mitä Häkkänen ei missään nimessä sallisi Suomessa. Näin rakennetaan mielikuvaa rodullistetuista, jotka eivät hyväksy naisten oikeuksia tai halua kätellä naisia.

Fem-R:n puheenjohtaja Nitin Sood korostaa: “On valitettavaa, kuinka oikeusministeri Häkkänen luennoi pääosin rodullistetuista koostuvalle yleisölle naisten oikeuksista ja korostaa juuri nimenomaan meille, ettei naisten ja tyttöjen oikeuksien loukkaamista sallittaisi. Häkkäsen puheen teemana oli Vaikuttajana Suomessa. Olisiko oikeusministeri kertonut naisten oikeuksista valkoiselle yleisölle saman teeman parissa?”

Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille, mutta naisten ja tyttöjen oikeuksista keskustellaan usein ainoastaan maahanmuuttokeskustelun yhteydessä. Tällöin heidän ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia käytetään keppihevosena rasismille ja syrjinnän oikeuttamiseen. Tällaisella puheella luodaan ajatus siitä, että Suomen tasa-arvo-ongelmat johtuisivat nimenomaan rodullistetuista ihmisistä”, jatkaa Nitin Sood.

Fem-R näkee oikeusministerin kommentit sellaisina, jotka luovat vastakkainasettelua eri väestöryhmien ja vähemmistöjen välille. Fem-R:n puheenjohtaja Brigita Krasniqi toteaa: “Sen sijaan, että viestitään, että Suomen tasa-arvo-ongelmat johtuvat etnisistä ja uskonnollisista vähemmistöistä, olisi parempi käyttää solidaarista retoriikkaa. Sellaista kieltä, joka ei alleviivaa toiseutta; jossa ei ole “meitä” ja “heitä” vaan ihmisiä, jotka jakavat samat huolet ja tekevät töitä yhdessä paremman Suomen eteen.”

Fem-R ei hyväksy pakkoavioliittoja ja naisten sukuelinten silpomista. Samalla Fem-R tuomitsee retoriikan, jossa rodullistetut esitetään uhkana tasa-arvolle. Brigita Krasniqi lisää: “Kaikissa kulttuureissa esiintyy tasa-arvoon liittyviä ongelmia. Meidän on yhdessä pyrittävä purkaa syrjiviä ja sortavia rakenteita, eikä vain osoittaa syyttävällä sormella muita ja luoda uhkakuvia. Tasa-arvo on meidän kaikkien asia.”

Mitä #olentodistanut -kampanjasta jäi käteen

Järjestömme aloitti toimintansa sosiaalisessa mediassa jo ennen kuin se oli virallinen yhdistys. Kun päätimme perustaa tämän järjestön, halusimme, että se on järjestö, jossa meillä rodullistetuilla on mahdollista tehdä feminististä ja antirasistista työtä meidän ehdoillamme ja meidän äänellämme. Se oli yksi tärkeimpiä syitä järjestön perustamiselle. Päätimme, että haluamme aloittaa järjestön toiminnan sillä, että osoitamme kuinka iso ongelma rasismi on yhteiskunnassamme. Halusimme myös osoittaa, että miksi on tärkeää, että juuri rodullistetut pääsevät ääneen rasismikeskustelussa. Sen vuoksi aloitimme #olentodistanut -kampanjan.

Kampanja lähti käyntiin erittäin nopeasti. Jo ensimmäisen illan aikana sosiaalinen media täyttyi ihmisten kokemuksista rasismista, jota he ovat Suomessa kohdanneet tai todistaneet. Kokemukset olivat erilaisia, monet kertoivat, että ovat kohdanneet suoraa rasismia, haukkumista ja tönimistä. Toiset taas nostivat esille rakenteellisen rasismin, eli rakenteissa piilossa olevan rasismin. Asiaa nostivat esille kaikenlaiset ihmiset kansanedustajista nuoriin opiskelijoihin. Rasismi ja sen todistaminen ei katso sosioekonomista taustaa, kuten monet väittävät sen katsovan. Rasismi elää ja hengittää yhtä vapaana eduskunnan seinien sisällä, koulujen käytävillä ja metroasemalla. Se ei katso paikkaa eikä aikaa.

Yksittäisten ihmisten lisäksi kampanjaa lähti tukemaan monet järjestöt ja viralliset tahot. Saimme tukemme yli 50 eri taholta. Mukana oli järjestöjä, ylioppilaskuntia ja viranomaisia. Monet järjestöt toivat esille antirasistista työtä, jota he ovat järjestössään tai järjestönä tehneet. Haluamme kiittää kaikkia eri tahoja ja ihmisiä, jotka lähtivät tukemaan kampanjaamme.

Sanoilla on merkitystä. Sillä, että puhuuko yhdenvertaisuudesta vai suvaitsevaisuudesta on merkitystä. Se, että puhuuko maahanmuuttajista aina kun näkee ihmisen, joka on rodullistettu on väliä. Sanat eivät kuitenkaan riitä, jos niiden tukena ei ole tekoja, jotka vastaisivat sanoja. Kun päätimme perustaa Fem-R:n koimme, ettei Suomessa puheet yhdenvertaisuudesta tai rasismin nollatoleranssista vastannut tekoja. Moni meistä kokee rasismia juuri niissä paikoissa, joissa seinissä lukee ”syrjinnästä vapaa tila”. Moni kokee syrjintää siellä, missä tuodaan esille ylpeästi, että tila tai yhteisö on ”suvaitsevainen”. Tämä yhteiskunta ei ole vielä valmis. Sen vuoksi tämä järjestö perustettiin.

Mikä Suomen rasismikeskustelussa mättää?

#olentodistanut -kampanjan tarkoituksena oli nostaa esille rodullistettujen kohtaamaa rasismia. Olimme turhautuneita siihen, että rasismi kuitattiin aina yksittäistapaukseksi. Olimme väsyneitä siihen, että ihmiset kuvittelivat, että jos sanoo kerran ”en hyväksy rasismia” niin se riittäisi ja muuttaisi tämän yhteiskunnan rasismista vapaaksi. Tarvitsemme konkreettisia tekoja, joilla tehdään tästä yhteiskunnasta sellainen, jossa ihonväri, äidinkieli ja etninen tausta ei vaikuta siihen millaista elämää voi elää. Tällä hetkellä nämä kaikki vaikuttavat.

Suomessa ei ole yhtäkään järjestöä, joka tekisi antirasistista työtä meidän rodullistettujen ehdoilla. Monet antirasistiset kampanjat ovat olleet erittäin ongelmallisia, eikä niissä ole kuunneltu etnisiin vähemmistöihin kuuluvia ja rodullistettuja. Antirasistinen työ on pitkään ollut Suomessa sitä, että on puhuttu meidän puolesta ilman, että meitä on kuunneltu. Me tarvitsemme liittolaisia, jotka ymmärtävät sen, että rasismi vahingoittaa meitä. Mutta me tarvitsemme ennen kaikkea liittolaisia, jotka haluavat kuunnella meitä ja tehdä töitä meidän kanssamme eikä meidän puolesta.

Rasismikeskustelun on edettävä parempaan suuntaan Suomessa. Tällä hetkellä rodullistetut yritetään hiljentää kaikin eri tavoin. Sen osoitti #olentodistanut -kampanja. Kun aloitimme kampanjan, jo heti ensimmäisen illan aikana kimppuumme kävi internetin trolliarmeija. Meidät yritettiin hiljentää sanomalla, että valehtelemme ja uhriudumme. Vaikka trollit yrittivät hiljentää meidät, he eivät onnistuneet siinä, sillä me uskomme, että olemme tämän kampanjan avulla aloittaneet uuden keskustelun rasismista ja siitä käydystä keskustelusta. Tämän kampanjan avulla meidät huomattiin ja meidät kuultiin. Mitä enemmän trollit trollasivat, sen enemmän tämä aihe nousi esille sosiaalisessa mediassa ja meidän viestimme kuultiin.

Haluamme pyytää sinut mukaan järjestöömme. Lähde tekemään Suomesta parempaa paikkaa meille kaikille. Jos olet rodullistettu, tule mukaamme, sillä täällä voit olla omaitsesi ja tehdä tästä yhteiskunnasta parempaa paikkaa omalla äänelläsi ja sinun ehdoillasi. Jos olet liittolainen, tule mukaamme, sillä täällä voit tehdä antirasistista ja feminististä työtä, jossa oikeasti kuunnellaan meitä. Täällä muutetaan maailmaa, joten tervetuloa mukaamme.

Puheenjohtajat, Brigita Krasniqi ja Nitin Sood