Media, maahanmuuttajat ja rasismi

Ylen A-studiossa keskusteltiin hiljattain rasismista Suomessa. Haastateltaviksi oli kutsuttu Perussuomalaisten puheenjohtajisto ja rodullistettuja suomalaisia. Lisäksi juttua varten oli haastateltu lapsia, joita pyydettiin kertomaan rasismin kokemuksistaan ja kommentoimaan kansainvälistä huomiota saanutta, mustien ihmisten väkivaltaisiin murhiin perustuvaa Black Lives Matter -liikettä.

Lasten haastatteleminen heille potentiaalisesti traumaattisista, vaikeista, jopa väkivaltaisista kokemuksista on vastuutonta ja epäinhimillistä. Lisäksi se vääristää kuvaa rasismista, sillä lapset eivät kohtaa syrjintää samassa määrin kuin aikuiset.

Median roolia rasismin purkamisessa sivuttiin keskustelun loppupuolella. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ylitarkastaja Michaela Moua toi esille rasismin normalisoinnin ja antoi esimerkiksi median tavan esittää maahanmuuttajat toistuvasti vain rajoittuneen kuvan kautta. Toimittaja Katri Mannonen toi syystä tai toisesta tässä kohtaa esille raiskaustilastot. Paneudutaan tähän lisää. 

Medialla on keskeinen rooli mielikuvien ja yleisen mielipiteen muodostamisessa. Sanomalehdet ja muut uutislähteet ovat joillekin ainoa yhteys eri yhteiskuntaluokista tai esimerkiksi etnisistä taustoista tuleviin ihmisiin. Vieraista maista ja kulttuureista puhumattakaan. Juuri tämän vuoksi on tärkeää miettiä millaisen kuvan media antaa maahanmuuttajista.

Kielitieteilijä Norman Fairclough on puhunut luonnollistumisesta (engl. naturalization) (1). Yksinkertaisimmillaan luonnollistuminen on tiedostamaton prosessi, jolla muodostetaan mielikuvia aiheista tai ihmisryhmistä toiston avulla. Median ollessa monille ainoa yhteys maahanmuuttajiin, kuvittele miten käy jos maahanmuuttajista toistuvasti puhutaan mediassa ongelmana? Ajatus ei ole kaukana Pavlovin ehdollistumisesta, mutta eri ärsykkeiden ja käytöksen sijasta mediassa on kyse kielestä ja mielikuvista. Niiden avulla luodaan todellisuutta.

Siksi on ongelmallista ettei keskustelua maahanmuuttajista tai rasismista voi käydä nostamatta esille raiskaustilastoja.

Yleensä kun maahanmuuttajista puhutaan mediassa, asiayhteys on negatiivinen. Erityisenä huomionkohteena ovat olleet nimenomaan rikokset, etenkin edellä mainitut maahanmuuttajien tekemät seksuaalirikokset. Useiden yhdysvaltalaistutkimusten mukaan mustat ja latino-amerikkalaiset ovat yliedustettuina rikosuutisoinnissa (2,3,4,5). Tutkimusten mukaan tämä voi johtua siitä, että nämä kaksi ihmisryhmää yhdistetään usein väkivaltaisiin rikoksiin ja huumausainerikoksiin. Samanaikaisesti valkoiset amerikkalaiset ovat aliedustettuina samoissa rikosuutisissa, ja syyksi ehdotetaan sitä että valkoisten amerikkalaisten rikokset ovat pääosin ns. valkokaulusrikoksia, eli talouteen ja petokseen liittyviä rikoksia, jotka eivät ole yhtä uutiskelpoisia kuin rodullistettujen tekemät väkivalta- ja huumausainerikokset. En ole tietoinen vastaavasta tutkimuksesta Suomessa, mutta rikostilastot meillä kielivät samantyyppisestä ongelmasta: voi olla että rodullistettujen ja maahanmuuttajien teoista tehdään useammin rikosilmoituksia kuin valkoisten suomalaisten.

Yleensä mediassa nimenomaan puhutaan maahanmuuttajista – ilman maahanmuuttajia. Vaikka maahanmuuttajia ja rodullistettuja näkyy silloin tällöin haastateltavina, ovat nämä tutkimusten mukaan harvassa ja silloinkin kommentit sijoitetaan usein artikkelien loppuun (6).

Medialla on olemassa valmiit roolit maahanmuuttajille ja rodullistetuille: kiitollinen maahanmuuttaja, joka ylistää uutta kotimaataan; rasismin uhri tai rasismia väheksyvä tai sen jopa kieltävä ruskea ihminen. Mediassa maahanmuuttajista puhuttaessa korostuu myös tietynlaisten maahanmuuttajien esillenostaminen. Mediakeskustelua seuratessa on helppo unohtaa että Suomessa on enemmän eurooppalaisia maahanmuuttajia kuin Lähi-Idästä ja Afrikasta tulleita.

Kun tarkastellaan maahanmuuttajiin ja rodullistettuihin liittyvää uutisointia huomataan, että maahanmuuttajat esiintyvät vain rajatuissa konteksteissa. Näitä eivät ole esimerkiksi taitoluistelu, seitsemän L:n kirjoittaminen, mansikkakojun pystyttäminen tienvarteen tai mikään muukaan banaali konteksti. Samanaikaisesti voidaan havaita että maahanmuuttajuuden ja ruskeuden välille vedetään yhtäläisyysmerkit.

Mitä asialle pitäisi sitten tehdä?

Ensiksi maahanmuuttajista voisi kirjoittaa erilaisia tarinoita. Tämä voi yllättää monia, mutta maahanmuuttajilla on itse asiassa keskenään yhteistä vain se, että he ovat maahanmuuttajia. Maahanmuuttajalla on varmasti myös mielipiteitä soten järjestämisestä tai yrittäjien työttömyysturvasta rasismin lisäksi. Toiseksi, keskustelu olisi hyvä siirtää huutelusta rakenteiden tasolle, voisimme esimerkiksi vähitellen alkaa keskustella siitä miksi emme näe montakaan ruskeaa ihmisiä johtavassa asemassa tai miksi kouluissamme edelleen ohjataan maahanmuuttajanuoria hakemaan hoitoalalle. Kolmanneksi, rodullistettuja ja maahanmuuttajia pitäisi kuunnella enemmän. Maahanmuuttajat integroituvat paremmin, jos heidät otetaan mukaan vaikuttamaan heitä koskeviin asioihin ja kun heitä kohdellaan tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Myös rasismin vähättelyn on loputtava. Monesti rodullistetuille selitetään mitä rasismi on ja mitä se ei ole (engl. whitesplaining). Neljänneksi, sanomalehtien ja uutistoimistojen tulisi palkata ennakkoluulottomasti enemmän maahanmuuttajia ja ruskeita suomalaisia ja antaa heille myös aidosti mahdollisuuksia vaikuttaa lehden linjaan. Viimeisenä on hyvä muistuttaa, että jos et pyytäisi valkoista lasta kertomaan traumoistaan suorassa lähetyksessä, tai kommentoimaan väkivaltaisia kuolemia, älä tee sitä meidänkään lapsillemme. 

Hai Nguyen, 

Kieliasiantuntija, Fem-R:n jäsen

————————————————- 

Lähteet:

  1. Fairclough, Norman. 1989. Language and power.
  2. Megan Strom & Emily Alcock 2017. Floods, waves, and surges: the representation of Latin@ immigrant children in the United States mainstream media. Critical Discourse Studies Vol 14: Issue 4, pp. 440-457.
  3.  Dixon Travis L. and Linz Daniel 2000. Overrepresentation and underrepresentation of African Americans and Latinos as lawbreakers on television news. Journal of Communication 50(2): 131-154.
  4. Hurwitz Jon and Peffley Mark 1997. Public perceptions of race and crime: the role of racial stereotypes. American Journal of Political Science 41(2): 375–401.
  5.  Oliver Mary Beth 2003. African American men as “criminal and dangerous”: Implications of media portrayals of crime on the “criminalization” of African American men. Journal of African American Studies 7(2): 3-18
  6. Teo, Peter. 2000. Racism in the news: A critical    discourse analysis of news reporting in two Australian newspapers. Discourse & Society 11 (1): 7–49

Sananvapaus on kuollut

Juha Mäenpää vapautettiin tänään odotetusti sanojensa vastuun kantamisesta. Turvapaikanhakijoiden rinnastaminen eläimiin, suruisenkuuluisiin ”vieraslajeihin” ei suomalaisten edustajien mielestä ole siis kovinkaan vakava asia.

Ironisesti, juuri edellisenä päivänä Sanna Ukkola julkaisi Iltalehdessä kirjoituksen siitä, kuinka mitään ei saa enää sanoa. Hänen mukaansa viimeaikainen antirasistinen liikehdintä on täydellinen esimerkki poliittisen korrektiuden tuhoavasta voimasta ja vertaa kirjoituksessaan patsaiden kaatelua ja rasististen elokuvien poistamista Orwellimaiseen diktatuuriin. Kirjoituksessa itsessään ei ole mitään uutta, sillä nk. ”free speech myth”:n kannattajat ovat verranneet ihmisoikeustaisteluja Orwelliin, Neuvostoliittoon ja fasismiin jo 90-luvulta alkaen.

Kuten Guardianin toimittaja Nesrine Malik hyvin tuo esille, on itsessään ironista että hiljentämisestä ollaan usein huolissaan kovaan ääneen ja näkyvältä paikalta. Kun poliitikot ja toimittajat maamme suurimmilla ja alustoilla huutavat ”Minut on hiljennetty!” herää kysymys, kenellä on oikeus kritisoida puhetta. Näiden puheenvuorojen viesti on yleensä yksinkertainen: vähemmistöjen ja naisten kritiikillä heitä koskeviin sanoihin, tekoihin ja lakeihin ei ole merkitystä. Vaaditaan ”paksunahkaisuutta” ja ”huumoria” jota ei tosin tarvita silloin, kun kritiikki osuu omalle kohdalle. Ukkola mm. tunnetusti lähestyi häntä Twitterissä kritisoineen henkilön työnantajaa tämän käytöksestä.

Vähemmistöiltä odotetaan sietämistä, hiljaisuutta ja kärsivällisyyttä. Huomioimatta sitä, että vähemmistöihin kohdistuva ”kriitiikki” sisältää näissä tapauksissa usein mm. rasistisia, ksenofobisia ja islamofobisia sävyjä. On lukuisia tutkimuksia jotka osoittavat, että nämä sanat ja keskustelut ovat yhteydessä väkivaltaan vähemmistöjä kohtaan. On myös tutkimuksia siitä, että nettihäirintä ja vaientaminen kohdistuu suhteettomissa määrin nimenomaan vähemmistöihin. (Lisää myös täältä ja täältä.)

Ukkola kirjoittaa, että ”historia ei pyyhkiydy pois sillä, että se siirretään pois silmistä”. Mutta ei kukaan yritä pyyhkiä pois historiaa elokuvia tai patsaita vastustamalla. Enemmänkin se yritetään tehdä näkyväksi. Mitä yritetään muuttaa, on näiden historioiden ja henkilöiden ihannointi, mitä patsaat, laulut ja muut henkilöiden/tapahtumien kunnioitukseksi rakennetut muistot ovat. Rasistisen historian ihannointi kulkee käsi kädessä sen neutralisoinnin kanssa ja sillä on konkreettisia seurauksia.

Mäenpään tapaus ei lienee yllättänyt ketään. Mikä on yllättävää, on ettei tämäkään tule muuttamaan ”sananvapaus on kuollut” keskustelua. Sananvapaus ei ole absoluuttinen, se ei sisällä esimerkiksi tahallista loukkausta tai kansanryhmää vastaan kiihottamista. Ei tarvitse mennä eduskunnan kyselytuntia pidemmälle ymmärtääkseen, että Suomessa näitä ei vieläkään rajoiteta. Ja se on oikea sananvapaus ongelma.

Aurora Lemma
Fem-R:n toinen puheenjohtaja

Keskustelu transoikeuksista – harhautustaktiikat

Marinin hallitus on aloittanut itsemääräämisoikeuteen perustuvan translain kokonaisuudistuksen. Tämän uudistuksen tärkeimmät muutokset ovat lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksesta luopuminen, sekä juridisen vahvistamisen ja lääketieteellisten hoitojen erottaminen. Jälkimmäinen tarkoittaa, ettei sukupuolen virallinen muuttaminen vaadi enää lääketieteellisten hoitojen aloittamista.

Hallitusohjelmassa nämä oikeudet on kuitenkin suunniteltu annettaviksi vain täysi-ikäisille, eli 18-vuotta täyttäneille.

Tässä vaiheessa on tärkeä nostaa esille, että translain uudistus pyrkii saamaan alaikäisille oikeuden juridisen sukupuolen vahvistamiseen oman selvityksen kautta. Se ei ota kantaa hoitojen saatavuuteen, tai vaadi alaikäisille hormonihoitoa tai kirurgista hoitoa. Translain uudistamisessa on kyse juridisten muutosten mahdollistamisesta nuorille ja lääketieteellisten muutosten mahdollistamisesta aikuisille.

Lasten hoidot ovat kuitenkin se, mihin translain uudistusta vastustavat jatkuvasti keskittyvät. Kauhukuvia pikkulasten paineista olla “erilaisia” tai “kuulua joukkoon” viljellään käyttämällä yleistä argumentointivirhettä. Perusteluina referoidaan usein katujia, käyttäen henkilöitä jotka ovat katuneet transitiotaan todistusaineistona siitä, että hoitoja saisi nykyään jopa liian helposti. Käytännössä hoitoihin pääseminen on kuitenkin edelleen haastavaa ja kansainvälisissä tutkimuksissa luvut ovat pysyneet pieninä.

On tärkeää käydä keskustelua niistä, jotka katuvat hoitojaan jälkikäteen. Liian usein keskustelu kuitenkin kehystetään vastakkainasetteluksi niiden välillä jotka haluavat hoitoja ja niiden välillä jotka ovat niitä saaneet mutta katuvat. Ei kuitenkaan ole olemassa lääketieteellisiä toimenpiteitä, hoitoja tai käytäntöjä jotka olisivat 100% onnistuneita. Transhoitojen tuloksia tutkittaessa on myös käytännössä nähty, kuinka ne vaikuttavat positiivisesti transihmisten psyykkiseen hyvinvointiin, kehitykseen, sekä masennuksen ja itsetuhoisuuden vähentämiseen.

Lääketieteeseen kuuluu virhemarginaali. Yleensä kysymys onkin riskien punnitsemisesta: onko potilaalle enemmän haittaa siitä, että hän saa säteilyä pään kuvantamisesta, vai siitä jos hänellä olisi aivoverenvuoto joka jäisi huomaamatta. Transihmisten hoidoissa kysymys onkin pohjimmiltaan siitä, kuinka tärkeänä me yhteiskuntana pidämme transihmisten hyvinvointia. Osin tästä johtuen kansainväliset suositukset tukevatkin transihmisten hoitamista. 

Lisäksi keskustelussa hoitoja katuvista tuodaan liian harvoin esille se, että tutkimusten valossa tämä joukko on suhteellisen pieni. Yhdysvaltojen trans-kyselyn mukaan, (joka on laajin tähän asti suoritettu kysely, 28 000 vastaajalla) 8% oli joskus detransitioitunut, kun taas heistä 62% oli transitioitunut uudelleen. Kyselyssä yleisimmät syyt hoitojen perumiseen tai detransitioon olivat lähipiirin negatiiviset asenteet, prosessin raskaus ja vain 5%:lla niistä, jotka olivat detransitioituneet syynä oli väärä sukupuoli-identiteetti

Näiden faktojen valossa julkinen keskustelu transoikeuksista on usein turhauttavaa seurattavaa. Viimeisimpiä kommentteja oli Twitterissä keskustelua herättänyt Heidi Wikströmin kirjoitus Lääkärilehdessä. Wikström on aiemminkin kommentoinut transoikeuksia kirjoituksissaan, usein peräänkuuluttaen lääkäreiden autonomiaa ja “rauhallista etenemistä”. Viimeisimmässä kirjoituksessa Wikström oli sisällyttänyt tekstiinsä linkin transfobiselle sivustolle, joka Twitter reaktioiden jälkeen poistettiin. Sivusto kuitenkin mainitaan tekstissä edelleen.

Lääkäreillä, etenkin sukupuolen moninaisuus-teemoja eniten kohtaavilla psykiatreilla, on paljon valtaa suhteessa transihmisten oikeuksiin. Lääkärit eivät kuitenkaan ole yhteiskunnasta erillään ja tämän vuoksi he eivät ole neutraaleja mitä tulee asenteisiin transihmisiä kohtaan. Tämän vuoksi olisi toivottavaa, että lääketieteellisessä kontekstissa lääkärit pysyisivät tutkitussa tiedossa ja toisaalta tunnustaisivat myös oman osaamisensa rajat. Esimerkiksi kirurgi ei välttämättä tiedä transhoidoista paljon enempää kuin psykiatri tietäisi Whipplen leikkauksesta. 

Lääkärit toimivat portinvartijoina suhteessa transihmisiin. Kansainväliset tutkimukset ja hoitosuositukset kannattavat transihmisten hoitoa, eikä kyseessä ole vain “vahvojen kansalaisjärjestöjen” agenda. Suomi ei ole tähän asti noudattanut näitä hoitosuosituksia ja on mm. kieltäytynyt YK:lta saamistaan suosistuksista

Keskustelua pyritään ohjaamaan mis-informaatiolla, tiedon väärin tulkinnalla, pseudotieteellisin argumentein ja avoimesti antitrans-agendalla olevien järjestöjen legitimoinnilla pois transihmisten hyvinvoinnista, kansainvälisistä tutkimuksista ja alan ammattilaisten lausunnoista. Kyseessä ovat vanhentuneet, toisaalta hienovaraiset mutta kokeneelle lukijalle kuitenkin läpinäkyvät transfobisen retoriikan keinot, joiden ei toivoisi esiintyvän sen enempää nettipalstoilla kuin lääkäreiden virallisessa lehdessäkään. 

Olisi toivottavaa, että tulevaisuudessa keskityttäisiin Translain uudistukseen nuorten (erityisesti transnuorten) hyvinvointi edellä, eikä käytettäisi nuorten haavoittuvaa asemaa keppihevosena transoikeuksien mitätöintiin. Kun translaki uudistetaan toivomme kokonaisuudistusta joka pohjautuu kansainväliseen tutkimustietoon, nuorten hyvinvointiin ja itsemääräämisoikeuteen.

Kevin Koho (LGBTQIA+ aktivisti) ja Fem-R:n hallitus

Hyvää itsenäisyyspäivän jälkeistä lauantaita!

Itsenäisyyspäivieni perinteisiä pohdintoja ovat, mitä suomalaisuus ja isänmaallisuus tarkoittavat. Haluaisin ajatella, että suomalaisuus on kuin hyvä viini, joka paranee vanhetessaan. Kuitenkin viime vuosina makuun on usein sekoittunut etikan karvaampia sävyjä. On vaikea olla huolehtimatta siitä, millaiseen suuntaan Suomi on menossa toisella vuosisadallaan. 

Miltä Suomi näyttäisi 10 vuoden päästä, jos sinä saisit päättää?

Alla on oma ehdotelmani. Suunta, johon mielestäni meidän pitäisi yhdessä Suomea viedä.

Vuonna 2029:

Suomen taloudella menee hyvin. Talous on muutama vuosi sitten kääntynyt uudestaan nousuun vuoden 2023 laman jälkeen. Intersektionaalisen feminismin puolue (IFP) väittää tämän johtuvan pääasiassa panostuksesta kansalaisten hyvinvointiin ja koulutukseen, joka on mahdollistanut teknologian innovaatioita ja viennin kasvua. Äärioikeiston mielestä tämä on silkkaa vaalihöpinää ja propagandaa, mutta he eivät uskalla sanoa tätä ääneen.

Asevelvollisuus vanhassa muodossaan on lakkautettu. Äänestäjien mitta tuli viisi vuotta aiemmin täyteen ja kansalaistorilla kokoontui heterogeeninen joukko vaatimaan tasapuolisempaa maailmaa. Feministit toistivat yli vuosikymmenen vanhan vaatimuksen sukupuolten tasa-arvosta. Asevelvollisuuden tilalle on muodostettu kansalaispalvelu. Pieni osa nuorista suomalaisista menee edelleen armeijan palvelukseen, etenkin tätä toivoessaan. Loput käyttävät vuoden toimien mm. vanhustenhuollossa. Palveluun on sisällytetty myös lyhyitä kursseja medianlukutaidosta ja logiikasta. 

Suomen kaupungit ovat kasvaneet. Maaseutujen tyhjeneminen ei kuitenkaan enää ylitä uutiskynnyksiä. On todettu, että ihmiset ovat muuttaneet pitkälti sinne, missä viihtyvät, riippumatta aiempien vuosien yrityksistä ohjailla muuttovirtoja säännöksillä. Kaupunginvaltuustojen vihreäkanta on innostunut tekemään suomalaisista kaupungeista maailman ekologisimpia asuinympäristöjä. Haja-asutuspaikkakuntien palveluiden turvaamiseksi on järjestetty osittain asukkaista koostuva työryhmiä, joka kehittää uusia ratkaisuja näiden alueiden palveluiden turvaamiseksi. 

Suomessa asuu entistäkin enemmän ihmisiä. Ensimmäiset ilmastonmuutoksen aiheuttamat tulvat ovat alkaneet tuoda maahan uusia ihmisiä. IFP vetoaa vaaleissa suomalaisia kunnioittamaan maassa pitkään kunnioitettuja arvoja – oman vastuun kantoa ja rehellisyyttä. Maahan muuttavat otetaankin ymmärtäväisesti vastaan, koska useimmat ymmärtävät, että ilmastonmuutos on myös meidän suomalaisten aikaansaannosta, emmekä voi pakoilla vastuuta nyt kun sen vaikutukset alkavat näkyä.

Vuoden 2029 itsenäisyyspäivänä avaan vanhaan tapaan telkkarin. Presidentti ottaa linnassa vastaan vieraita. Puvut ovat näyttäviä, kuten aina. Joidenkin kutsuttujen muotitajua en edelleenkään ymmärrä, mutta se on osa Linnanjuhlien viihdyttävyyttä. On transoikeuksien kymmenenvuotispäivä ja juhliin on kutsuttu useita ihmisoikeusaktivisteja, jotka aikanaan ajoivat pakkosterilisaation ja muiden epäinhimillisten käytäntöjen lopettamista. 

Vuonna 2029 itsenäisyyspäivä asettuu torstaille. Seuraava päivä on lapselleni taas normaali koulupäivä. Suljen telkkarin kesken juhlien ja käännyn lapseeni päin. Kyselen, mitä heillä on huomenna koulussa. Hän kertoo, että he jatkavat eilisen päivän pohdintaa siitä, mitä suomalaisuus on. Lapseni luokkatoverit tulevat taloudellisesti ja kulttuurellisesti monenkirjavista perheistä, joten kaikilla oli paljon näkemyksiä siitä, mitä suomaisuus on, eikä keskustelue saatu vielä eilen vedettyä yhteen. Kysyn, miten he aikovat yhdistää eri ehdotukset eheäksi kokonaisuudeksi. Lapseni kummastelee kysymystäni, mutta vastaa auliisti sen olevan helppoa: He aikovat tehdä kollaasin. Kollaasin reunoille asetetaan luokkalaisten tekemiä ehdotuksia mökistä, hanukasta, saunasta ja eidistä. Keskelle tulee suomalaisuudelle keskeisiä arvoja: Rehellisyys, vastuunkantoa, luonnosta huolehtiminen, turvallisuus jne. Totean, että todella, eihän se ollutkaan niin vaikeaa ja mietin, miksi meillä aikuisilla meni kymmeniä vuosia saman toteamiseen.


Fem-R:n hallitus

Intersektionaalisen feminismin ABC lyriikoiden avulla

“Jos alkaa tuntuu silt et tää menee tunteisiin nii,
antaa mennä vaan kyl sä
tuut selvii siit”
– Yeboyah

Intersektionaalinen feminismi sisältää termejä ja käsitteitä, jotka menevät usein julkisessa keskustelussa sekaisin. Tässä artikkelissa pyrimme selventämään näitä käsitteitä lyriikoiden avulla joiden yhteyden teemoihin joko ymmärrät, tai sitten et.

Intersektionaaliseen feminismiin liittyvät teemat nousevat jatkuvasti keskusteluun. On hyvää ja huonoa keskustelua, mutta kuten 1800-luvulla ensimmäisen feministisen aallon aikaan, feministiseen keskusteluun liittyy edelleen paljon väärinymmärryksiä. Koska feministinen (ja antirasistinen) liike on iso ja hajanainen, on tärkeää muistaa että eri toimijat käyttävät näitä termejä ja käsitteitä eri tavalla, joten haluamme korostaa, ettei tässä esitetty tapa ole välttämättä universaali tai edes oikea. 

Miksi termeistä pitäisi välittää?

Sanoilla luodaan todellisuutta. Postmodernistisen suuntauksen mukaan sanat ja kieli eivät kuvasta todellisuutta vaan ne itse asiassa luovat todellisuutta. Termit, joita vähemmistöistä käytetään ja on käytetty, kuvaavat sitä todellisuutta joissa ne ovat syntyneet ja joiden ajan käsitysten kuvaamiseen niitä on käytetty. Vähemmistöjen kohdalla suuri osa näistä käsityksistä on negatiivisia, usein stereotypioihin perustuvia. Vähemmistöillä ei historiassa ole ollut yhteiskunnallista valtaa määritellä itseään.

Mitä on intersektionaalinen feminismi?

“Feminism wears a throwback jersey
bamboo earrings,
and a face beat for the gods”
– Ashlee Haze

Feminismi on 1800-luvulla syntynyt ajattelusuuntaus, joka pyrki alun perin ajamaan sukupuolten tasa-arvoa. Näistä ajoista feminismi on kehittynyt ja haarautunut ja sisältää nykyään erilaisia suuntauksia ja ajattelutapoja, joissa painotetaan erilaisia teemoja ja kysymyksiä. Nykyään yksi suurimpia suuntauksia on intersektionaalinen feminismi, joka huomioi sukupuolen lisäksi erilaisia muita tasa-arvoon vaikuttavia tekijöitä, kuten etnisyys, seksuaalinen suuntautuminen, luokka ja vammaisuus. Intersektionaalisuus termiä käytti tiettävästi ensimmäisen kerran Yhdysvaltalainen feministi Kimberlé Crenshaw havainnollistaakseen sitä, kuinka mustien naisten yhteiskunnallista asemaa ei voida täysin ymmärtää tarkastelemalla vain sukupuolta. Tämä oli vuonna 1989.

POC, rodullistettu, afrosuomalainen, mihin näitä termejä tarvitaan? 

Suomessa on vasta viime vuosina alettu laajemmin keskustella siitä, mitä erilaisista termejä vähemmistöistä pitäisi käyttää. Käymme tässä läpi vain etnisiä vähemmistöjä koskevia termejä, sillä esimerkiksi sateenkaari-ihmisiä käsittelevä termistö on käyty laajalti läpi esim. Setan sivuilla .

Suomen vanhoja vähemmistöjä (romanit, saamelaiset, tataarit, juutalaiset yms.) lukuun ottamatta etnisistä vähemmistöistä on yleensä puhuttu maahanmuuttajina tai maahanmuuttajataustaisina. Riippumatta siitä, kuinka kaukainen historia maahanmuutto henkilölle on. Vähemmistöjen omien liikkeiden ja ajattelijoiden myötä onkin syntynyt uusia termejä, jotka kumpuavat tarpeesta itsemäärittelyyn. Taustalla on tarve käyttää itsestä ja muista termejä, joihin samaistuu ja jotka kuvaavat sitä todellisuutta, jossa me elämme.

“Not your exotic vacation
I’m bored with your fascination
I need that PayPal, Paypal, Paypal
If you want education”

– Mona Haydar

Rodullistettu tarkoittaa ihmistä joka rodullistetaan yhteiskunnassa. Rodullistaminen kuvaa yhteiskunnallista prosessia, jossa valkoisuuden normista poikkeava ihminen mielletään automaattisesti ”toiseksi”, erilaiseksi, yleensä ”maahanmuuttajaksi”, johon yhdistetään usein negatiivisia stereotypioita. 

PoC eli person of colour tulee Yhdysvalloista ja tarkoittaa niitä henkilöitä joita ei yhteiskunnassa nähdä valkoisina. Termin tarkoitus on kuvata sitä kokemusta, jota useat ei-valkoiset ihmiset Suomessa, kuten muissakin läntisissä maissa elävät: kokemusta joissa ulkonäön vuoksi ihmiseen liitetään oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja, jotka pohjaavat tämän oletettuun taustaan. Joskus PoCeista puhutaan myös puhekielessä ruskeina ihmisinä (kts. esim. Ruskeat Tytöt tai Brown girl bloggers)

Näkyvillä vähemmistöillä viitataan etnisiin vähemmistöihin jotka poikkeavat ulkoisesti valkoisuuden normista. Termi poikkeaa yleisemmin (varsinkin englannin kielessä) käytetystä etnisistä vähemmistöistä sillä se tarkoittaa nimenomaan niitä etnisiä vähemmistöjä, jotka ulkonäkönsä takia erottuvat enemmistöstä. Tällä voidaan siis viitata esim. ihonväriin tai pukeutumiseen. 

Afrosuomalainen on myös uusi termi Suomessa, jolla viitataan suomalaisiin ihmisiin, joilla on afrikkalaisia sukujuuria. 

Mitä termiä sitten pitäisi käyttää? Yksilötasolla tähän ei ole oikeaa vastausta, sillä ihmiset luonnollisesti samaistuvat vaihtelevasti eri termeihin. Tämä on hyvä pitää mielessä ja pyrkiä henkilöiden välisissä kanssakäymisissä käyttämään niitä termejä, joita henkilö käyttää itsestään. Virallisissa konteksteissa on taas parasta pyrkiä käyttämään sitä termiä joka parhaiten kuvaa sitä ryhmää josta halutaan puhua. Esim. julkisuudessa puhutaan usein maahanmuuttajista sellaisissa konteksteissa, joissa tarkoitetaan näkyviä vähemmistöjä.

Mitä rasismi on?

“Liian tumma kannustaa leijonii,
mut tarpeeks vaalee rintamalle,
jos et oo vielkää ihonvärist toipunu,
nii sä oot se ketä ei oo integroitunu”

– Prinssi Jusuf, Musta Barbaari

Rasismi on syrjintää etnisyyden perusteella. Etnisyydellä viitataan tässä siihen oletukseen, jota ihmisestä tehdään hänen ulkonäkönsä (ihonvärin, hiusten tekstuurin, kasvojen piirteiden) vuoksi. Valkoisuus on edelleen normi, eikä sitä siksi nähdä samalla tavalla etnisyytenä, eli se nähdään vapaana ennakko-oletuksista. Toisin sanoen jos valkoinen ihminen tekee rikoksen, hän tekee sen yksilöinä ja hänellä on siihen yksilölliset syyt ja taustat. Toisin kuin jos ei-valkoinen ihminen tekee rikoksen, jolloin hänen tekonsa ja niiden tausta yhdistetään hänen kulttuuriinsa ja hänen oletettuun taustaansa liittyviin piirteisiin.

Ennakkoluulot tarkoittavat kuta kuinkin samaa asiaa kuin ”biases”, jotka voidaan jakaa ”conscious” eli tiedostettuihin ja ”unconscious” eli tiedostamattomiin. Tällä tarkoitetaan sitä, että vaikka henkilö ei itse ajattelisi olevansa rasistinen, ovat useimmat meistä kuitenkin sisäistäneet ennakkoluuloisia ajatuksia ja oletuksia koska asumme yhteiskunnassa ja maailmassa joka vilisee niitä. Populaarikulttuurissa, historiassa ja politiikassa välittyy hienovaraisia (tai ei-niin-hienovaraisia) ennakkokäsityksiä, jotka usein sisäistämme, koska ne ovat niin yleisiä.

Rasismi itsessään voidaan jakaa kolmeen tasoon.

Henkilöiden välinen (interpersonal) on se, jota useimmat ihmiset ajattelevat, kun puhutaan rasismista. Se on suoraa ja henkilökohtaista, sitä kun joku huutaa kadulla jotain selkeästi etnisyyteen kohdistuvaa. Se on yleensä tiedostettua, eli tällaiset ihmiset tiedostavat ajattelevansa rasistisesti. Toinen, hieman vaikeammin hahmotettava taso, on rakenteellinen rasismi.

Mä jalo ja villi suomeks sanottuna,
Anna piirrän sulle kuvan
Mä kaivan mun passin
Ketä anto luvan, nii”

– Da Costa

Rakenteellinen rasismi (structural racism) on huomaamattomampaa ja usein pohjaa enemmän tiedostamattomiin ennakkoluuloihin. Rakenteellinen rasismi näkyy tilastoissa, joissa nähdään että Suomessa on vaikeampaa saada esim. asuntoa tai työpaikkaa jos on ulkomaalaisen kuuloinen tai romanitaustaisen kuuloinen nimi. Se näkyy tilastoissa, joiden mukaan Ruotsissa afrikkalaistaustaisilla on pienemmät palkat ja huonommat etenemismahdollisuudet, koulutustaso ja natiivikielisyys (maahanmuuttaja vai ei) huomioiden [1].  Kolmas taso käsittää mikroagressiot, jotka ovat useimmiten vaikeimmin ymmärrettävissä.

“Speaking of racists, fuck your microaggressions
I’ll make you fix your words like a typo suggestion”

– Chance the rapper

Mikroagressiot (microaggressions) viittaavat niihin jokapäivisiin pieniin eleisiin ja sanoihin, joilla ei yleensä ns. tarkoiteta pahaa, joskus ne voidaan tarkoittaa jopa kehuina. Mikroagressiot pohjaavat yleensä tiedostamattomiin ennakkoluuloihin. Ne ovat sitä, että puhutaan englantia, kysytään mistä henkilö on kotoisin, kosketetaan afrohiuksia kysymättä. Ne pohjaavat oletuksiin että henkilö ei puhu suomea tai voi olla kotoisin Suomesta, koska käsitys suomalaisuudesta on kapea ja sisällyttää vain valkoiset ihmiset. Ne ovat toiseuttavia tekoja, jotka muistuttavat niiden kohteelle jatkuvasti siitä, että hän on erilainen. 

“Cause they make us hate ourself and love they wealth”
– Kanye West

Sisäistetty rasismi (internalized racism) viittaa niihin oletuksiin ja arvoihin, joita ei-valkoiset ihmiset sisäistävät kasvaessaan yhteiskunnassa, jossa heihin liitetään negatiivisia oletuksia. 

Mitä pahaa valkoinen mies on teille tehnyt?

Nyt kun on käyty perusteet läpi, niin voidaan mennä varmaan kiistanalaisimpaan termiin tämän päivän diskurssissa (keskustelussa) eli valkoisuuteen ja erityisesti valkoiseen cis-hetero mieheen. Miksi hänestä puhutaan koko aika? Miksi sanotte häntä etuoikeutetuksi kun on olemassa myös huono-osaisia valkoisia cis-hetero miehiä? 

“Probably would’ve blew overnight if I was white
Rap with a mic and wore really baggy tights,
It’s aight”

– Tierra Whack

Ensimmäinen tärkeä termi selventää on valkoisuus. Sosiologisesti valkoisuudella viitataan yhteiskunnalliseen positioon (asemaan) ja ilmiöön, jossa ihonvärin vuoksi tietyt ihmiset pääsevät yhteiskunnassa eteenpäin helpommin kuin toiset. Samoin kuin miessukupuoli, cissukupuolisuus tai heteroseksuaalisuus ovat etuoikeuksia. Tämä väite pohjaa tilastollisiin faktoihin, enemmän kuin yksittäisiin kokemuksiin, vaikkakin se niihin yleensä keskusteluissa typistetään. 

“Your privilege
What’s up with that?”

– M.I.A

Sitten etuoikeuksiin. Keskustelu etuoikeuksista ei ole absoluuttista, eli toisin sanottuna, sillä ei tarkoiteta sitä että kaikki esim. valkoiset olisivat yhteiskunnassa absoluuttisesti paremmassa asemassa kuin ei-valkoiset. Etuoikeudet ovat nimenomaan intersektionaalisia, eli yhteiskunnallinen asema ei ole 0-1 peliä. 

Mitä tämä tarkoittaa on, että jos otetaan valkoinen huono-osainen, syrjäytynyt cismies niin kukaan ei väitä, että hän olisi hyväosainen. MUTTA jos vierelle otetaan ei-valkoinen huono-osainen, syrjäytynyt cismies niin tähän verrattuna yllä oleva valkoinen mies on silti etuoikeutettu. Miksi? Koska edelleen, vaikka molemmat näistä hypoteettisista henkilöistä ovat yhteiskunnallisesti huonossa asemassa, hyötyy huono-osainen valkoinen mies edelleen valkoisuuden etuoikeudesta. Miten? Jos vaikka ajatellaan, että nämä kaksi miestä hakevat työpaikkaa niin valkoisella on silti parempi mahdollisuus saada töitä kuin ei-valkoisella (huom. tilastollisesti). Tämä ei tarkoita että tämä hypoteettinen valkoinen mies olisi silti hyväosainen, mutta vaikka emme olisi hyväosaisia meillä voi silti olla yhteiskunnallisia etuoikeuksia. 

On tärkeä selventää vielä yksi asia. Kun puhutaan etuoikeuksista, puhutaan niistä yhteiskunnallisella tasolla. Kaikki ihmiset kohtaavat elämässään haasteita, sairauksia, ihmissuhdeongelmia, huonoja päiviä ja kuolemaa. Nämä haasteet eivät kuitenkaan ole rakenteellisia, eli ne eivät liity yhteiskunnalliseen syrjintään. Nämä ovat eri asioita. Tämä ei tarkoita että joku kokemus, yhteiskunnallinen tai ei, olisi traagisempi kuin toinen, mutta puhuttaessa siitä miten yhteiskuntaa pitäisi edistää, pitää puhua ongelmista joita yhteiskunta itse aiheuttaa. Tarkoitus ei ole keskustella siitä kenellä menee huonoiten. Tarkoitus on keskustella siitä, millaisia yhteiskunnallisia esteitä meillä on, jotta voisimme ratkaista niitä.

Miten nämä asiat liittyvät Suomeen?

Aina välillä kuulee sanottavan, että nämä asiat eivät kuulu Suomeen, koska Suomessa ei ole kolonisaatio-tai orjuushistoriaa, vaan ovat suoraan adaptoituja Yhdysvalloista. Suomi ei kuitenkaan ole irrallaan kansainvälisen kolonisaation historiasta vaan on ollut aktiivisesti mukana esimerkiksi lähetystyössä ja siitä seuraavassa kulttuurinkadossa, eikä Suomi ole myöskään irrallaan globaalin lännen perinteestä. Lisäksi Suomella on oma kolonisaatiohistoriansa saamelaisten kanssa, eikä Suomen suhdetta romaneihin ja saamelaisiin (kts. esim. pakkoassimilaatio) voida ylenkatsoa. Lisäksi rasismi ei kumpua suoraan kolonisaatiohistoriasta vaan on monimutkaisempi prosessi.

Intersektionaalisen feminismin ja antirasismin teoria ei myöskään ole peräisin vain Yhdysvalloista. On paljon esim. eurooppalaisia, afrikkalaisia ja aasialaisia teoreetikoita ja ajattelijoita, jotka ovat kehittäneet niitä ajatuksia, termejä ja käytänteitä, joihin nykyinen intersektionaalinen feminismi pohjaa. Synnyinpaikastaan huolimatta kyseiset teoriat pohjautuvat yhteiseen maailmanhistoriaan jossa nämä hierarkiat on luotu ja siksi ne ovatkin universaaleja kysymyksiä.

Mutta miksi te ette puhu miesten oikeuksista tai kunniaväkivallasta?

“I ran into this girl, I said, ”I’m tired of explaining”
Man, this shit is draining
But I’m not really allowed to be mad”

  – Solange 

Intersektionaalisen feminismin tavoite on tasa-arvoinen yhteiskunta. Usein feminististä liikettä syytetään kuitenkin siitä, ettei se puhu tarpeeksi asiasta x (oli kyseessä sitten miesten oikeudet, kunniaväkivalta yms.). Usein historiaan katsoessa nähdään kuitenkin, että esimerkiksi kunniaväkivallan tai miesten ja poikien oikeuksien taustalla on myös useita feministisiä liikkeitä. Nämä asiat eivät myöskään ole toisiaan vastaan, sillä tasa-arvon edistäminen yhdellä saralla edistää sitä usein myös muilla saroilla (esim. haitallisten sukupuoliroolien purkaminen auttaa myös poikia, joiden yhdeksi huonon koulumenestyksen syyksi on ehdotettu haitallisia sukupuolirooleja). Fakta on kuitenkin se, että yhden järjestön tai liikkeen voimavarat ovat rajalliset ja yksittäisillä ihmisillä ja toimijoilla on oikeus keskittyä niihin asioihin ja teemoihin jotka ovat tärkeitä heille tai joista heillä on asiantuntemusta.

Syksyn aikana aiomme järjestää matalan kynnyksen tapahtumia, joissa on mm. tarkoitus keskustella termeistä, aktivismista ja vaikuttamisesta. Lisää infoa myöhemmin.

Lämpöä syksyyn,

Fem-R:n hallitus

Rasisti on rasisti on rasisti

Husu Hussein sai kesällä aikaan kollektiiviset itkupotkuraivarit nimittäessään Twitterissä rasisteja rasisteiksi. Ei uutta auringon alla. Ei kai siitä ole vielä montakaan kuukautta kun toimittaja Johanna Vehkoo sai sakkotuomion nimitettyään omalla Facebook seinällään rasistia rasistiksi. Tästäkös rasistit suuttuivat.

Rasisti on rasisti on rasisti. Rasisti on ihminen, jolla on rasistinen maailmankatsomus ja jos et tiedä mitä se tarkoittaa niin kysy lähimmältä rasistiltasi. Nykyään rasisti on kuitenkin ennen kaikkea ilkeämielisesti käytetty termi, riippumatta siitä onko henkilö rasisti vai ei. Termit ovat aina olleet meille suomalaisille tärkeitä, paitsi tietenkin vähemmistöjä koskevat termit, mutta hei lopettakaa jo tuo valittaminen.

Rasismia on, mutta kukaan ei ole rasisti. Rasismi leijuu irrallaan ihmisruumista, abstraktina käsitteenä jossain Jussi Halla-Ahon hiusrajan takana. Teuvo Hakkarainenkaan ei muuten ole rasisti, sillä matu tarkoittaa lähinnä maaseudun tulevaisuutta ja kuka oikeastaan voi edes tietää mitä se alunperin tarkoitti. Ei pidä olla niin herkkä. Mutta älä perkele sano minua rasistiksi tai haastan vielä oikeuteen. Mene takaisin Viitasaarelle, on sielläkin ongelmia.

Kuka sitten on rasisti? Vastaus lienee ilmiselvä, sillä rasismi on ilmiö jonka maahanmuuttajat ovat tuoneet Suomeen. Ennen kaikki oli hyvin, oltiin kaikki samaa mieltä siitä, että kukaan ei ole rasisti ja jos kysyit romaneilta niin et kysynyt. Ai mitkä saamelaiset? 

Rasismia on muuten Suomessa tosi vähän. Vain 5% on tosissaan rasisteja ja 20% vain harrastelee. 30% on sitten hiljaa ja eikös hiljaisuus ole suvaitsemisen merkki? Minäkin muuten suvaitsen suomalaisia, ainakin niin kauan kun ne on mulle kivoja, sitten vedän suvaitsevuuteni takaisin!

Kun katsotaan tilastoja niin nähdään että puolet suomalaisista ei itse asiassa vihaa maahanmuuttajia sydämensä kyllyydestä. Haloo, mikä rasismi!?!?? Kaikki ei-valkoiset ihmisethän ovat maahanmuuttajia joten eiköhän tämä ole tällä käsitelty. 

Ongelma on myös se, että maahanmuuttajia on täällä niin vähän, kun ei me niitä tänne haluta. Mutta sitten jos niitä joskus tulee lisää, niin rasismi häviää kuin hakaristi perussuomalaisten kerhotilan ikkunasta sen jälkeen kun siitä uutisoidaan. Katsokaa vaikka miten rasismi on hävinnyt Yhdysvalloista! Siihen asti kannattaa vaan pysyä piilossa, mutta ei mitään peittäviä asuja kuitenkaan herranjumala. Sitten taas jos näyttää liikaa ihoa niin on ihan oma vika jos joku siitä vähän hipaisee, eletään kuitenkin tasa-arvon maassa. Minua muuten kiinnostaisi tietää valkoisten kokemukset tästä rasismi asiasta, koska sekin on tärkeää, tosi tärkeää.

Rasisteista puheenollen, feministit ne vasta rasisteja onkin! Ne ei tykkää kenestäkään. Niiden mielestä naapurin Seppoakin pitäisi syrjiä koska se sattuu olemaan valkoinen. Kerran yksi feministi sanoi minulle ilkeästi ja sen jälkeen meinasin liittyä Suomen sisuun kun suututti niin kovin. En haluaisi että meidän välillä on hierarkioita, eli haluaisin pitää nämä hierarkiat jotka nyt on, koska tykkään omasta äänestäni. Näin kerran kadulla kun joku huusi n-sanaa ja tiedätkö, minä menin väliin, ihan siihen väliin menin. Eikä se ollut edes kiitollinen se maahanmuuttaja! Lisäksi minulle sanottiin kerran että onpa hassu hattu sinulla joten tiedän kyllä miltä syrjintä tuntuu.

Joten voitaisko jo lopettaa tuo rasistiksi nimittely, sillä meillä on isompiakin ongelmia. En tiedä oletko kuullut eläinten oikeuksista mutta minusta ne on paljon kivempia kuin te, eivät muuten koskaan ole sanoneet minua rasistiksi. Kerran näin kadulla jonkun kerjäämässä ja sillä oli huonokuntoinen koira ja minun kävi sitä koiraa sääliksi, elää nyt kadulla niin! Minä sitten rakastan koiria.

Aurora Lemma

Euroopan komission uusi salkku ylläpitää valkoisen ylivallan retoriikkaa

Uuteen Euroopan komissioon on suunniteltu salkku nimellä eurooppalaisen elämäntavan suojeleminen, jonka tehtäviin kuuluu maahanmuuttoon liittyvät teemat. Fem-R arvostelee ankarasti komission vastuutonta päätöstä omaksua valkoista ylivaltaa pönkittävää retoriikkaa, jossa eri vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä rodullistetaan ja heistä maalataan uhkakuvia. 

Salkun nimi on viimeisin esimerkki  vaarallisesta kehityssuunnasta, jossa ruskeista ihmisistä luodaan yhteiskunnallisessa keskustelussa syntipukki yhteiskunnallisiin haasteisiin ja ongelmiin, asunnottomuudesta työttömyyteen. Salkun tehtävänkuva viittaa yksiselitteisesti siihen, että maahanmuuttajien, erityisesti turvapaikanhakijoiden, määrään pitää puuttua määrätietoisesti: muutoin eurooppalainen elämäntapa on vaarassa. Maahanmuutto on EU:lle ensisijaisesti turvallisuuskysymys, joka usein jättää varjoonsa muut maahanmuuttoon liittyvät teemat, kuten sosiaalinen kestävä kehitys ja ihmisoikeudet.

Euroopan komission päätös omaksua äärioikeistolaisen kieltä on huolestuttava kehitys, joka vaarantaa entisestään erityisesti ei-valkoisten turvallisuutta ja yhdenvertaisuutta Euroopan unionissa. Väkivallan, häirinnän ja syrjinnän uhka on arkipäiväistä monelle ruskealle Euroopan Unionissa. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan kolmannes afrikkalaistaustaisista eurooppalaisista on kokenut viiden viime vuoden ajan rasistista ahdistelua. 

Rasismia normalisoivan kielenkäytön omaksuminen EU:n päätöksentekoelimessä lisää väkivallan ja häirinnän uhkaa, sillä kieli luo ja rakentaa elämäämme todellisuutta. Fem-R vaatii, että salkun nimeä muutetaan välittömästi ja maahanmuuttoa käsitellään Euroopan komissiossa ensisijaisesti ihmisoikeuskysymyksenä, eikä ainoastaan turvallisuusuhkana. 

Euroopan komission tuleva puheenjohtaja Ursula von der Leyen kuvaili uutta komissiota “yhtä monimuotoiseksi kuin Eurooppa on”. Komissio koostuu kuitenkin yksinomaan valkoisista, keski-ikäisistä ja vammattomista henkilöistä. Puheenjohtajan havainto “monimuotoisuudesta” on hälyttävä ja osoittaa, ettei vähemmistöjä (haluta) nähdä eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Fem-R pyrkii omalla toiminnallaan raivaamaan tilaa marginalisoiduille äänille sekä lisäämään erityisesti rodullistettujen representaatiota. Fem-R vaatii myös EU:ta huomioimaan yhdenvertaisen representaation päätöksenteon jokaisella tasolla.


Fem-R vaatii Finnkinoa lopettamaan perussuomalaisten rasistisen vaalivideon esittämisen

Finnkino esittää elokuvateattereissaan perussuomalaisten vaalivideon, jossa ruskeita ja mustia ihmisiä rodullistetaan esittämällä heidät väkivaltaisena uhkana Suomen turvallisuudelle. Videossa väitetään, että rodullistettujen ihmisten takia naiset ja lapset eivät voi enää kävellä kaduilla Suomessa. Perussuomalaisten video ylläpitää vaarallisia ja haitallisia oletuksia rodullistetuista ihmisistä, joiden seurauksena oikeutetaan rodullistettuihin kohdistuvaa syrjintää, vihapuhetta ja väkivaltaa.

Videon esittäminen Finnkinon elokuvateatterissa normalisoi yhteiskunnassa esiintyvää rasismia, joka ajaa rodullistetut ihmiset marginaaliin ja aiheuttaa turvattomuutta rodullistettujen keskuudessa. Fem-R vaatii Finnkinoa välittömästi lopettamaan rasistisen videon esittämisen, koska sen sisältämä väkivalta ja rasismi vaarantavat ruskeiden ja mustien suomalaisten turvallisuuden.

“Finnkinon päätös esittää perussuomalaisten video on viimeisin osoitus muuttuvasta yhteiskunnastamme, jossa rasismi arkipäiväistyy ja on osa jokapäiväistä politiikkaa. Yrityksen mukaan demonisoivaa ja poliittista väkivaltaa sisältävää teos on sama asia, kuin muiden puolueiden vaalikampanjat. Tällainen ajattelutapa on askel lähemmäksi sellaista todellisuutta, jossa rasismi ei ainoastaan ole arkipäiväistä, mutta jopa oikeutettua”, sanoo Fem-R:n toinen puheenjohtaja Nitin Sood.

“Yleisöllä ei ole mahdollisuutta valita mainoksia, joita näkee elokuviin mennessä. Se tarkoittaa, että monet rodullistetut ihmiset joutuvat katsomaan teattereissa, kuinka heidät esitetään hirviöinä ja uhkana suomalaiselle yhteiskunnalle. Monet näistä ihmisistä ovat asuneet ja eläneet koko elämänsä Suomessa, mutta Finnkinon esittämä mainos esittää heidät ulkopuolisina omassa kotimaassaan. Tällaisella toiminnalla Finnkino on osallisena rasismin normalisoitumiseen”, kommentoi Fem-R:n puheenjohtaja Aurora Lemma.

“Perussuomalaiset esittää videossaan rodullistetut ihmiset uhkana naisten ja lasten turvallisuudelle. Kyseessä on puolue, joka on johdonmukaisesti vastustanut naisten ja muiden vähemmistöjen oikeuksien turvaamista esimerkiksi äänestämällä tasa-arvoista avioliittolakia vastaan ja torjumalla suostumusperustaisen lainsäädännön sekä translain uudistuksen. Tästä huolimatta heidän mielestään rodullistetut ihmiset tekevät Suomesta turvattoman naisille”, Fem-R:n puheenjohtajat jatkavat.

Fem-R vaatii Finnkinoa lopettamaan videon esittämisen elokuvateattereissaan. Minkään yhteiskunnallisen toimijan ei pidä toimia alustana rasismille. Lisäksi Fem-R suosittelee, että yritys laatii eettisen mainonnan periaatteet, jotta Finnkino ei tulevaisuudessa enää näyttäisi rasistista, sekstistä, homo- ja transfobista tai muutoin syrjivää materiaalia.

Naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia – moninaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan on loputtava

Luku on pöyristyttävä: noin 700 000. Niin moni suomalaisnainen on ollut väkivaltaisessa parisuhteessa. Tämä tarkoittaa lähes joka kolmatta naista.

Tiedämme, että näin ei voi eikä saa jatkua.

Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen merkittävin ihmisoikeusloukkaus. Nainen joutuu kumppaninsa surmaamaksi kolme kertaa useammin kuin mies. Tiesitkö, että maamme toiseksi yleisin henkirikostyyppi on parisuhdekumppanin tai entisen kumppanin surmaama nainen?

Tutkimukset kertovat lisäksi, että maahanmuuttajanaiset ja vammaiset naiset ovat muita naisia alttiimpia kokemaan väkivaltaa.

Naisjärjestöjen Keskusliitto vaatii tulevalta hallitukselta järeitä toimia moninaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi. Haluamme, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston sopimus toimeenpannaan täysimääräisesti.Tämä tarkoittaa, että päättäjät alkavat vihdoin priorisoida naisten oikeuksia puheiden lisäksi myös poliittisissa valinnoissa. Jotta väkivaltaa voidaan estää tehokkaasti, tarvitaan työhön riittävästi rahaa, laadukasta koulutusta viranomaisille sekä järjestöjen roolin ja rahoituksen vahvistamista.

Väkivallan ehkäisy ja väkivallan uhrien palvelut on suunniteltava siten, että Suomessa jokainen nainen saa elää vailla pelkoa väkivallasta.

Kun puhutaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan uhreille tarkoitetuista palveluista, on ensiarvoisen tärkeää, että palveluverkoston järjestämisessä kiinnitetään huomiota paitsi palvelujen sukupuolierityisyyteen myös naisten moninaisuuteen.Palvelut täytyy turvata jokaiselle: lapsille ja nuorille, ikääntyville naisille, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille, vammaisille naisille ja maahanmuuttajanaisille. Palveluiden täytyy olla saatavilla ilman ajanvarausta, sosiaaliturvatunnusta, rahaa tai suomen kielen taitoa asuinpaikasta riippumatta.

Tilanne ei korjaannu toiveajattelulla. Poliittisessa päätöksenteossa on tunnistettava ja tunnustettava jatkossa entistä paremmin eri taustoista tulevien naisten tilanteet ja ne intersektionaaliset risteyskohdat, joissa väkivallan tai syrjinnän uhka on keskimääräistä korkeampi. Muun muassa tämän takia on välttämätöntä, että erilaisten naisten edustus turvataan kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Moninaisten naisten osaamista on hyödynnettävä, kun yhteiskunnallisia uudistuksia suunnitellaan ja toteutetaan. Se on paitsi naisten myös koko yhteiskunnan etu.

Yhdessä saamme moninaiset äänemme kuuluviin!

Eva Biaudet
Puheenjohtaja
Naisjärjestöjen Keskusliitto

Vuonna 1911 perustettu Naisjärjestöjen Keskusliitto on sukupuolten tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö. Naisjärjestöjen Keskusliittoon kuuluu 60 jäsenjärjestöä, joissa on yhteensä yli 400 000 jäsentä. Keskusliitto toimii naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien edistämiseksi yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa

Rasismin normalisointi

Rasismista ei saa tulla normaali, arkinen asia. Normaalia siitä tulee silloin, kun sitä ei tunnisteta, ei tunnusteta tai siltä suljetaan pahimmassa tapauksessa silmät kokonaan.

Rasismi on monitahoinen ilmiö, jonka osoittaminen on myös hyvin moninaista. Se ei ole aina fyysisesti haavoittavaa suoranaista väkivaltaa vaan arkipäivän rasismia voivat olla mm. ylimieliset ja arvioivat katseet, syrjiminen, ryhmästä poissulkeminen tai epäkunnioittavat huutelut liittyen etniseen taustaan.

Rasismi ruokkii epätasa-arvoa yksilöiden ja ryhmien välillä. Sen voisi sanoa olevan jopa sairaus. Sairaus, jonka ennaltaehkäisemiseen on pureuduttava jo hyvissä ajoin. Sairaus, jonka torjumiseen meidän kaikkien on pyrittävä. Vaikka se monelle saattaa tuntua hyvin tavoitteelliselta, voimme jokainen tehdä ennaltaehkäisyn eteen hommia.

Habiba Ali

Teksti on osa Fem-R:n #ihmisoikeuslupaus-kampanjaa.